Kehon vasen puoli halvaantui.

Useimmat halvaantuneet raajat toimivat jälleen, mutta Sara Westerlundilla on näköpiirissä vielä paljon kuntoutusta: ensin kuukausi Vaasassa ja sen jälkeen toinen kuukausi Kuopiossa.

– Haluan pelata jalkapalloa vielä jonakin päivänä, uusikaarlepyyläinen Sara Westerlund sanoo päättäväisesti.

Westerlund ei pidä jalkapalloa elämänsä tärkeimpänä asiana, mutta kentälle paluu merkitsisi sitä, että alaraajojen toimintakyky olisi palautunut ennalleen.

Kesäkuun 9. päivänä pietarsaarelaisen FC Unitedin kakkosjoukkue kohtasi Kruunupyyläisen HBK:n.

– Otin päänsärkyyn Buranaa ennen ottelua, Sara Westerlund muistelee.

Kentällä päänsärky vain yltyi, ja Westerlund painoi kätensä päänsä päälle. Joukkuetoverit havaitsivat, että kaikki ei ole kohdallaan. Westerlund ei ennättänyt edes vaihtopenkille. Hän tuupertui nurmikolle.

– Minulla on paljon muistiaukkoja. Kaverit ovat kertoneet minun olleen 45 minuuttia kentällä, koska minulla on sellaiset verisuonet, joita on vaikea löytää. Ambulanssin henkilökunnalla meni jonkin aikaa tipan saamiseen.

Sara Westerlundin äiti arvelee, että tuskin kukaan aavisti, miten vakavasta tilanteesta oli kysymys. Potilaana oli nuori urheilija.

– Kun minä ja aviopuolisoni ajoimme autolla kaikessa rauhassa kohti Pietarsaaren päivystyspoliklinikkaa, pidimme tapausta ylirasituskohtauksena, äiti muistelee.

Aivoinfarktia on mahdollista hoitaa liuotushoidolla ensimmäisten tuntien aikana. Hoito on aloitettava kolmen tunnin kuluessa oireiden alusta.

Diagnoosi edellyttää kuitenkin aivojen tietokonetomografiaa, sillä aivoinfarkti ja aivoverenvuoto aiheuttavat samankaltaiset oireet. Diagnoosin tekee neurologi, joka odotti Westerlundia keskussairaalassa Vaasassa.

Saran äidin Gunne-Majn mielestä Malmin ensiavussa hukattiin kallisarvoista aikaa.

– Välillä mietittiin Kokkolaa, välillä Vaasaa, kunnes lopulta päätettiin tilata helikopteri Vaasaan. Jostakin syystä saavuimme Vaasaan ennen helikopteria, vaikka ajoimme omalla autolla Vaasaan, äiti ihmettelee.

Sara sai aivoinfarktin kello kahdeksalta illalla. Hän saapui keskussairaalaan kello 23.30. Kolmen tunnin raja ylittyi puolella tunnilla.

– Neurologi kysyi puhelimitse neuvoa Helsingistä voidaanko liuotushoito aloittaa kolmen tunnin rajan ylittymisen jälkeenkin. Neurologi luopui ajatuksesta, kun Helsingistä sanottiin, että hän joutuisi tekemään sen omalla riskillä, äiti kertoo.

Malmin terveydenhuoltoalueen johtaja Maija Räsänen on kuullut Saran tapauksesta.

Räsänen ei voi kuitenkaan kommentoida potilaiden asioita julkisuudessa. Hän puhuu vain yleisellä tasolla.

– Ilman muuta jos epäilee laiminlyöntiä, kannattaa asia selvittää, eikä jäädä pohtimaan omiin oloihinsa. Ensimmäinen vaihtoehto on vastaava lääkäri. Potilasasiamies auttaa varmasti käytännön järjestelyissä, neuvoo Räsänen.

Westerlundit eivät ole vielä päättäneet, ryhtyvätkö he jatkotoimenpiteisiin.

– Pahin painajainen on jo takanapäin, sillä tärkeintä on, että Sara on hengissä. Paljon pahemminkin olisi voinut käydä, äiti pohtii.

Sara on kohdannut myönteisiäkin asioita sairastumisensa jälkeen.

– Monet ihmiset välittävät minusta. Monista on tullut minulle aikaisempaa läheisempiä, hän kiittää.

Sara Westerlund on lukenut kahden vuoden ajan kondiittoriksi. Opiskelupaikan ja ammatin vaihto saattaa tulla ajankohtaiseksi, mutta se on sen ajan murhe.

– Nyt minun pitää olla kuntoutuksessa määrätietoinen ja mieleltäni positiivinen.

tapio.lehtinen@kpk.fi