Kukaan ei valvo pääomien liikkumisia. Maailmanlaajuisessa virtuaalisessa ympäristössä siihen ei ole mahdollisuutta, hahmottomat sijoitukset vaihtavat paikkaa nopeammin kuin ajatus. Katteettomat lupaukset sidotaan uudeksi, edullisen tuntuiseksi paketiksi ja myydään taas ja taas. Silti joskus tulee maksun aika. Kansalaiset yleensä maksavat muodossa tai toisessa.

Olisikohan mahdollista luoda kansainvälisiä säännöksiä, joilla vastaavia taloudellisia myllerryksiä kyettäisiin ennalta ehkäisemään. Meneeköhän USA polvilleen, niin kuin joskus joku toisinajattelija ennusti ja ounasteli supervallan merkityksen romahdusta maailmantaloudessa. Se jää nähtäväksi.

Suomesta tulee mieleen 1990-luvun taite, kun silloisen SKOP:n pääjohtaja Christoffer Wegelius ylpeänä esitteli keskuspankin uusia visioita. Veronmaksajat paljolti sen seikkailun maksoivat, kun valtion piti tulla hätiin.

Nyt on nähty globaalien rahamarkkinoiden itsensä sääntelevyys, kun odotetaan niiden toimivan, kuten vapaat markkinat toimivat. Hallitsematonta näyttää olevan. Pelastakoon itsensä ken voi. EU:ssa pankkien tukemiselle on yhteinen linja, mutta yksittäiset valtiot maksavat omat systeeminsä. Hyvä että on pelastettavaa, mutta mitähän se maksaa.

Jatkossa kuuntelemme toinen toisiaan seuraavia lomautus- ja irtisanomisuutisia, vaikuttaahan seikkailu sitenkin. Uudet kuntien valtuustot joutuvat nostamaan veroäyrejä, jotta kaikesta selvittäisiin. Ikävää kirjoittaa näin, kun pitäisi kannustaa kuluttamaan. Sehän on lääke kaikkeen, jos on johtavia poliitikkoja uskominen.

Onneksi Suomella on geopoliittinen sijaintinsa jäljellä. Sillä mennään vielä pitkälle.

Kirjoittaja on Keskipohjanmaan

Pietarsaaren aluetoimituksen esimies.

anita.salmi@kpk.fi