SEINÄJOKITivolilapset, käsikirjoitus Katariina Leino, ohjaus Petri Lairikko, musiikki Jukka Linkola, puvut ja lavastus Janne Renwall, koreografia Riikka Korpi, kapellimestari Timo Ristilä. Seinäjoen Kaupunginteatterin esitys 9.10. Suomalainen uusi musikaali.

Seinäjoen Kaupunginteatterin koko perheen musikaali Tivolilapset on hellyttävän sympaattinen tarina perheen merkityksestä tässä maailmassa, jossa ydinperhe on jo lähes hajonnut. Musikaali puolustaa kotia, jossa vanhemmilla on aikaa lapsilleen, ja jossa lapset saavat turvallisen ja hengittävän kasvualustan omaan aikuisuuteensa.

Katariina Leino käyttää käsikirjoituksensa materiaalina väljästi oman perheensä kasvukipuja. Perheen äiti on ruotsinopettaja ja isä muotokuvamaalari. Varsinkin äiti haluaisi tarjota lapsilleen Eveliinalle, Sisulle ja Lillille kauniita muistoja maalle remontoidusta unelmien tornitalosta ja idyllisestä elämästä siellä, mutta talossa eletäänkin jatkuvan remontin keskellä, sillä isä ei ole mikään remonttireiska. Lasten mielestä talo on pääsylippu ikävyyksiin, joita maksamattomat laskupinot, vanhempien uupuminen ja ajanpuute aiheuttavat.

Perhesuhteet kiinteytyvät, kun lasten paras oivalletaan, mutta sitä ennen tehdään laaja kierros Ahmadin fantasiamaailmassa, jossa lapset ja heitä etsivät vanhemmat saavat kokea huimia seikkailuja.

Ahmadin maan kuningaskunnassa kaikki ei ole kohdallaan, sielläkin laajennetaan, remontoidaan ja rakennetaan torneja. Kuninkaan lapset on lähetetty sisäoppilaitokseen. Valtakunnan asukkaat ovat noitia, ennustajia, kääpiöitä, henkiä, onpa joukossa kultainen kerubikin.

Jukka Linkolan säveltämä musiikki Timo Ristilän johtaman orkesterin toteuttamana on moni-ilmeistä ja mukaansatempaavaa. Laulut kertovat ja kommentoivat. Tuntuu, että laulun ammattilaisten, Eveliinaa esittävän Maria Lundin ja äitiä esittävän Marika Krookin lisäksi, kaikki muutkin esityksessä mukana olevat osaavat laulaa. Laulujen parissa viihtyy, mutta niitä on ehkä muutama liikaa. Esitys olisi nasevampi, jos se lyhenisi 20-30 minuuttia.

Riikka Korven koreografia kattaa koko esityksen liikunnan. On noitatansseja, karnevaalitunnelmia, ilmalentoja, trapetsitaituruutta ja keijujen tanssia. Liikkumaan on saatu paitsi nuoret opiskelijat, myös rooleja tekevät näyttelijät.

Muotisuunnittelijana tunnettu Janne Renwall hallitsee myös teatterillisuuden ja vapaan fantasian. Näyttämöllä on ensin idyllisiä kuvia perheen tornitalosta ja sitten näkymiä perheen lomakohteesta Hangosta majakkoineen, huviloineen ja torneineen. Kun lapset karkaavat Ahmedin maahan varsinainen kuvakavalkadi alkaa. On upeaa kuninkaanlinnaa, noitametsää, unikkopeltoa, Binxin karnevaalitunnelmaa, vuoria, sumua ja ennen kaikkea lasten toivepaikka, värikylläinen tivoli.

Renwallin vaatteet ovat myöskin nautinto silmälle.

Esityksen tekninen toteutus valoineen, usvineen ja monine, vaihtuvine näyttämökuvineen on teknisen henkilökunnan riemuvoitto.

Vaikka musikaalissa on viitisenkymmentä roolihahmoa, keskiössä on perhe. Miro Honkanen tekee hajamielisen isähahmon ja Marika Krook huolien alle musertuvan äidin. Perheen 12-vuotias Eveliina Marika Krookin tulkitsemana on kaikkien tyttökirjojen unelma. Hän on sisaruksistaan huolehtiva, unelmiinsa pakeneva, herkkä tyttö, joka kokee ensi-ihastumisen ja aistii, että lapsuuden huolettomuus on pian ohi. Ville Ortteenvuoren tulkitsema Sisu on raisu pikkukaveri, joka syöksyy innolla seikkailuun. Saija-Reetta Kotirinta Lillinä, perheen kuopuksena juoksee mukana eikä aina näe tekojensa seurauksia. Sisarukset pitävät tiukasti yhtä.

Esitys on runsauden sarvi, jossa riittää katsottavaa; yksityiskohtia, tunnelmia ja tunteita koettavaksi liiankin kanssa. Musikaalin osatekijät nivoutuvat tässä Petri Lairikon ohjaustyössä niin suuri-eleisesti yhteen, että Disney-tuotantokin olisi siitä kateellinen. Silti Tivolilapset on myös sisältörikas työ.