SEINÄJOKI

Neil Simon: Viimeinen suurista rakastajista. Suomennos Esko Elstelä, ohjaus Eija-Irmeli Lahti, skenografia Karmo Mande. Ensi-ilta Seinäjoen Kaupunginteatterin Elissa-näyttämöllä 8.10.

Amerikkalainen menestyskirjailija Neil Simon taituroi vuonna 1969 kirjoittamassaan komediassa Viimeinen suurista rakastajista hauskan ja traagisen rajapinnassa. Kun 60-luvulla elettiin seksuaalisen vapautumisen aamunkoittoa, tänä päivänä uskottomuus ja salarakkaat ovat jokapäiväistä elämää.

Barney Cashman (Esa Ahonen) on 47 -vuotias kalaravintolan omistaja, jonka elämä sujuu rutiinilla 23 vuotta kestäneessä avioliitossa. Kuitenkin hän haluaisi vielä repäistä ja nauttia seksuaalisesta vapaudesta, kokea, miltä se tuntuisi jonkun muun kuin aviovaimo Thelman kanssa.

Ensimmäinen nainen, jonka Barney haluaa vietellä äitinsä asunnossa, on estoton ja päälle käyvä, teräväsanaisen kyyninen Elaine Navasto (Miia Vuorela). On selvää, että Barney kauhistuu tätä ketjussa polttavaa ja drinkkejä kumoilevaa, rakkauden nälkäistä naista. Synninteko ei onnistu ainakaan ensimmäisellä kertaa.

Toinen yritys kymmenen kuukauden jälkeen on Bobbi Michele (Mari Pöytälaakso), hurja ja villi kapakkalaulaja, joka haluaisi mieluusti näyttelijättäreksi. Vaikka Barney kuuntelee ihaillen Bobbin hurjia juttuja ja on ottanut opikseen ensimmäisestä epäonnistumisestaan, hän päätyy polttamaan pilveä tämän kikattavan katastrofin kanssa. Ja niin meni hukkaan tämäkin mahdollisuus.

Barney ei anna itselleen periksi, sen täytyy onnistua. Kuukaudessa hän on muuttanut tyyliään rennommaksi ja laulelee rokkia. Jeanette Fisher (Sari Jokelin) on edellisten vastakohta ja Thelman hyvä ystävä. Hän puhuu ja puhuu, popsii masennuspillereitä, eikä häntä innosta seksi tippaakaan. Päällekarkausyrityksen jälkeen Barney joutuu tunnustamaan Jeanettelle salaisen intohimonsa uskottomuuteen ja epäonnistumiset.

Esa Ahonen Barneyna jää yrityksistä huolimatta kolmen värikkään naisen jalkoihin, Periaatteessa hän esittää roolinsa mallikelpoisesti, mutta intohimo ja pettymykset jäävät pinnan alle. Barneyn ihmiskuva jää siksi laimeaksi.

Näytelmän naiset Mia Vuorela, Mari Päytälaakso ja Sari Jokelin ovat varmaotteisia ja tiedostamattaan herkullisen hauskoja. Varsinkin Sari Jokelinin Jeanette taituroi hallitusti ja millimetrin tarkasti melankolian ja komiikan rajapinnalla.

Ohjaaja Eija-Irmeli Lahden vaikein tehtävä on ollut pitää esitys tiukasti kasassa. Ylilyönteihin ja yleisön tahalliseen hauskuttamiseen ei kuitenkaan sorruttu. Kurinalaisuus näkyi vielä ensi-illassa, mutta rentoutuneisuus ja aito hauskuus syntyvät kyllä esityskertojen myötä.