YouTube or not Tube? Kas, siinä ei taida olla enää mitään pulmaa. Internetin videopalvelu on tullut jäädäkseen. Verkossa elää monipäinen hirviö: jos sen yhden pään katkaisee, kasvaa tilalle aina uusi. Mutta voiko hirviön kesyttää?Palvelun omistaja Google on saanut miljardiluokan haasteen tekijänoikeusloukkauksista amerikkalaiselta Viacomilta. Silti Viacomin elokuvafirmojen trailerit pyörivät YouTubessa edelleen. Ilmaisina mainoksina.
Monenko käy sääliksi Viacomille tehtyä kiusaa, josta mediajätti vain hyötyy? Mutta köyhien taiteilijoiden tekijänoikeudet! Eikö niitä pidä varjella?
Eija-Liisa Ahtilan uusimman videoteoksen Where Is Where nähdäkseen pitää lentää Pariisin tai Düsseldorfin näyttelyihin. YouTuben käsivaralta kuvatuista katkelmista saa vain summittaisen käsityksen, mutta kiinnostus Ahtilan taidetta kohtaan kyllä kasvaa. Onko siis näyttelyä luvatta kuvannut digivaras tehnyt taiteilijalle hallaa vai palveluksen?
Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja julkistettiin eilen. Kirjoittaessani tätä, en vielä tiedä voittajaa. Enää en siis voi äänestää Philip Rothia. Mutta hänen ja monien muiden monivuotisten Nobelin ”ehdokkaiden”, mielenkiintoisten ja mestarillisten kirjoittajien, naisten ja miesten, haastatteluja löytyy YouTubesta puhuvina päinä. Siellä he ovat, verkossa, äänestäjien tavattavissa myös palkinnon jakamisen jälkeen.
Jos suomifilmin Erottamattomat jälkeen joutuu hetkellisessä mielenhäiriössä kasarinostalgian valtaan, voi videopalvelun kautta tarkistaa, miltä tukkabändit näyttivät niiden hoilatessa Don’t Ever Leave Me tai All The Best Girls.
Ja jos Jouni Nikulan omakohtainen kirjoitus Dream Theater -yhtyeestä Poreessa on saanut kiinnostumaan bändin levystä, musiikista löytyy useita näytteitä. Sikaa ei tarvitse hakea säkissä kaupasta tai kirjaston musiikkiosastolta. Nimittäin, jos todella kiinnostuu, silloin YouTuben klipit eivät riitä. Ja niin on hyvä.
Sama koskee elokuvia. Vasta vuonna 2010 julkaistaan kaupallisesti Salvador Dalin 40-luvulla Disneylle kehittelemä animaatio Destinato. Dalin valvonnassa valmistuneet 8 sekuntia näkee jo YouTubesta! Ja mistä muualta saa maistiaisia venäläisestä elokuvasta, jos ei ole rahaa nettiostoihin tai kun kirjaston ovi on kiinni? Larisa Shepitkon Noususta löytyy YouTubessa veden kielelle nostava katkelma ja hänen puolisonsa Elem Klimovin sotakuvauksesta Tule ja katso kymmeniä järkyttäviä minuutteja.
Eikä television sontaluukkuakin pienempi tirkistelyreikä netissä todellakaan vastaa elokuvan katsomista kankaalta tai riittävän tuumakoon näytöltä. Todellinen elokuvan ystävä saa YouTubesta polttoainetta elää toivossa, että Putinin hävittäjien sijasta Suomen ilmatilaan eksyisi naapurin parhaita filmejä.
Jörn Donner totesi äskettäin Teeman dokumentissa, että ihminen ajattelee koko ajan ja kaipaa ajatuksilleen luovempaa tekemistä kuin pelkkää ajanviettoa. Voisivatko YouTube ja kaltaisensa olla muutakin kuin tirkistelyreikä, kiusanteon ja uhkausten väline?
Vallankumouksen voi tehdä vain sisältäpäin. Verkossa on tilaa luovuudelle. Annammeko YouTuben sivistää meitä?
