Etenkin tämän syksyn aikana oman lehtemme yleisönosaston lukeminen on ollut ahdistavaa. Monena aamuna se on vienyt mehut ja saanut aikaan tympeän olotilan koko päiväksi. Eikö meillä tosiaan ole muita mielipiteitä yhteiskunnasta kuin alituinen homouden pohtiminen? Onko se vaalienkin alla polttavin kysymys? Lauantaiaamuna tuli taas uusi pohjanoteeraus. Täysivaltainen kansalainen siellä ihmetteli ääneen, että häntä ei kiinnosta kuka panee ketäkin vaan se, miten tämä kyseinen pariskunta panee. Ei naurattanut yhtään. Ei ollut naurattanut muutamaa muutakaan, jotka ihmettelivät sitä, kuinka paljon ylipäätään jotakin vähemmistöä voidaan solvata. On hyvä muistaa, että meidän yhteiskunnassamme homoilla ja lesboilla on täydet ihmisoikeudet. He tekevät työtä ja maksavat veroja niin kuin me muutkin. He saavat myös käydä ravintoloissa, kirkossa ja matkoilla niin kuin me muutkin. He saavat rakastaa ja tulla rakastetuksi, uskoa tai olla uskomatta niin kuin me muutkin. Heillä on oikeus yksityisasioihin niin kuin meillä muillakin. Kenelläkään ei ole oikeutta tivata heidän makuukamariasioitaan sen enempää kuin heidän uskonnollista vakaumustaankaan.
On vaikeaa käsittää, että seksuaalivähemmistöjä lyödään juuri Raamatun avulla. Kristillisyys on parhaimmillaan heikompien puolustamista ja auttamista ja semmoisena se on tälläkin alueella usein esiintynyt. Ei varmasti ole tarkoitus, että me täällä etsimme ”viallisia” ja poltamme heitä suuren melun kera noitarovioilla. Missä ihmeen välissä aito kristillisyys on tehnyt tilaa tällaiselle ahdasmielisyydelle?
Suuretkin herrat lukevat yleisönosastoja ja tekevät sieltä päätelmiään: saattavat luulla, että enemmistö kansasta todellakin vihaa lesboja ja homoja. En halua uskoa, että olemme vaipuneet näin alas. Nyt pitäisi kaikkien ryhdistäytyä, muistaa perusoikeudet ja keskittyä omaan elämäänsä. Jos energiaa jää, mieluusti myös näihin yhteiskunnallisiin epäkohtiin.
Kirjoittaja on Keskipohjanmaa
-lehden uutistoimittaja
outi.airola@kpk.fi
