Kansainvälinen talouskriisi opettaa kovimman kautta mitä globalisaatio kaikkine puolineen merkitsee. Esimakua asiasta on toki saatu vuosituhannen alusta lähtien, jolloin suomalaistenkin yritysten virta suuntautui Kiinaan ja muualle Kauko-Itään. Vähitellen tuon ilmiön pelko on hellittänyt. Ulkomaille laajentaneet yritykset ovat menestyneet niin hyvin, että isommille markkinoille hakeutuminen on todettu välttämättömyydeksi. Nousevat maailman talouden moottorit ovat ylläpitäneet kysyntää. Ne ovat osaltaan taanneet, että suomalaiset tuotteet ovat käyneet kaupaksi. Yritysten tulokset ja työllisyys ovat parantuneet vuodesta toiseen.
Liian aikaisin täällä kuitenkin ehdittiin tuudittautua siihen uskoon, ettei amerikkalainen pankkikriisi pysty ainakaan suuresti horjuttamaan taseitaan vahvistaneita yrityksiä ja pankkeja, joiden perusta on kestävää kuin betoni.
Yhtäkkiä epävarmuuden hyökyaalto on iskenyt Eurooppaan. Saksassa valtio joutui järjestämään 50 miljardin euron tukipaketin kiinteistöluottopankin pelastamiseksi. Saksa myös ilmoitti antavansa kaikille yksityisten talletuksille täyden suojan. Monet muut maat ovat seuranneet esimerkkiä estääkseen valuuttapaon turvallisempaan maahan.
Euroopan pörssit sukelsivat eilen. Moskovassa molemmat pörssit jouduttiin taas sulkemaan kokonaan. Osakkeet ovat menettäneet arvostaan muutamassa kuukaudessa yli puolet, ja eilen armoton pudotus jatkui. Ulkomaiset sijoittajat ovat kotiuttaneet rahojaan Venäjältä kymmeniä miljardeja, mikä lienee vaikuttanut maan poliittisen johdon sovinnollisempiin asenteisiin. Euroopan suhteiden kriisiytymiseen maalla ei ole varaa. Talousyhteistyön vaarantuminen ja öljyn hinnan jyrkkä lasku uhkaavat hyydyttää kasvun.
Suomessa ei ole koettu olevan tarvetta painaa paniikkinappulaa. Rahoitustarkastus ja Suomen pankki vakuuttavat, että pankkien vakavaraisuus ja kannattavuus ovat edelleen hyvällä mallilla.
Viime päivien myllerrys on kuitenkin tehnyt selväksi, ettei pieni maa voi säilyä millään opeilla yksittäisenä vakauden tyyssijana. Rahan saannin vaikeutuessa korot nousevat ja investoinnit vähenevät, mikä kasvattaa työttömyyttä. Pahimmassa tapauksessa rohkeasti lainaa ottaneet uhkaavat ajautua 90-luvun alkua muistuttavaan tilanteeseen: asunnon hinta laske reippaasti, mutta rahan hinta nousee.
Se on kauhukuva, jonka maalailu voi olla yliampuvaa. Kun Yhdysvaltain roskapankkipäätös ei kuitenkaan kyennyt rauhoittamaan markkinoita, totisen paikan edessä ovat myös eurooppalaiset päättäjät.
Arto Hietalahti
