Tämän viikon torstaina seurasin melko tiiviisti erilaisten uutisvälineiden kertomuksia toimittaja Johanna Korhosen työsopimuksen purkamisesta. Perjantaina jatkoin sen verran, että sain napatuksi yllä olevan otsikon Markkinointi ja Mainonta -lehdestä, jonka verkkoversio kunnioitti jupakkaa ytimekkäällä vinjetillä.Uutisointi kertoi paljon enemmän kunkin uutisvälineen taustakytköksistä kuin siitä, mitä oikeasti oli tapahtunut lehtiyhtiö Alma Median ja Lapin Kansan päätoimittajaksi valitun Johannan Korhosen välillä.
Alma Mediaan kuuluva Iltalehti pyrki vaikenemaan uutisen kuoliaaksi. Lööpeissä juttua ei näkynyt. Verkkolehdessä tarjottiin eleettömästi joko STT:n aineistoa tai Alman omia tiedotteita myötäilevää omaa uutisointia.
Kilpaileva Sanoma-konserni sen sijaan herkutteli uutisella olan takaa. Korhonen puhui suutaan puhtaaksi Sanoman tv-kanavalla Nelosella jo pitkin keskiviikkoiltaa: ensin uutisissa, sitten yllätysvieraana Maria!-haastatteluohjelmassa.
Torstain Ilta-Sanomissa Korhosella oli monta kertaa näkyvämpi uutisarvo kuin kilpailevassa iltapäivälehdessä. Eroa oli myös Aamulehden (Alma Media) ja Helsingin Sanomien (Sanoma) uutisoinnissa.
Puhtoisessa maailmassa mediayhtiöt tekisivät rahaa sillä, että tuottavat oikeinta, moniarvoisinta ja ajantasaisinta tietoa, mitä osaavat. Yleisöstä ja mainostajista kilpailtaisiin tuotteella itsellään, ei sillä, että tuote valjastetaan kiillottamaan oman yhtiön julkisivua tai polkemaan kilpailijaa.
Onneksi suomalainen mediayleisö on fiksua ja kriittistä. Meillä osataan kurkistaa uutisoinnin taakse ja mietitään sekä julkaisijoiden että yksittäisten toimittajien taustoja.
Joskus toimittajana harmittaa, että kytkentöjä ja ideologioita luetaan juttujen takaa liikaakin. Mutta itsepä olemme, Korhos-uutisoinnista päätellen, lukijamme siihen opettaneet.
Kirjoittaja on Keskipohjanmaan
toimittaja.
kaisa.suomala@kpk.fi
