Jouhiorkesteri: Nikodemus. AANIA-5 2008

Ensivilkaisu Nikodemus-levyn mustanpuhuviin kansiin tuo mieleen raskaamman sortin heavy metal -yhtyeen julkaisun. Metallia saa näiltä raidoilta kuitenkin hakea: Jouhiorkesterin sointi syntyy reilusta määrästä puuta ja nipusta hevosen häntäkarvoja.

Etualalla on nyt jouhikko, muinaissuomalainen jousella soitettava lyyra, joka on nostanut päätään historian hämäristä nykyään hyvinkin tunnetuksi soittimeksi.

Jouhiorkesteri tarjoaa jo kokoonpanonsa puolesta kattavan läpileikkauksen jouhikon ”uuden tulemisen” historiasta: jouhikonrakennuksen grand old man Rauno Nieminen toimi merkittävänä vaikuttajana soittimen elvyttämisessä 1900-luvun loppuneljänneksellä. Marianne Maans edustanee ensimmäisiä jouhikonsoiton teknisiä rajoja venyttäneitä ammattikansanmuusikoista, ja yhtyeen pojanklopit Pekko Käppi sekä Ilkka Heinonen surisuttavat jouhikon tulevaisuutta. Nikodemus-levyn materiaali ammentaa pohjoisen Euroopan perinteistä sekä omista sävellyksistä.

Albumin rennosti pörisevä soundi syntyy ennen kaikkea jouhikoiden sekä Heinosen matalan bassojouhikon yhteissoitosta, mutta oivaa lisäväriä tuovat myös runsas laulu sekä harkiten käytetyt muut muinaiset instrumentit.

Tyylikkäisiin kansiin puettu Nikodemus osoittaa, että jouhikko seisoo jo omilla jaloillaan. Pieni soittimesta kertova infoteksti paketista löytyy, mutta on selvää, ettei kyse ole enää mistään jouhikon esittelyhankkeesta vaan täyspainoisesta yhtyealbumista, jonka sisältö on miellyttävää tämän päivän maailmanmusiikkia. Ja muuten: yhtyeen soittimet ovat -yllätys yllätys- itse tehtyjä.