Eikä sitten saatu syksylläkään leppeän lämpimiä sienestyssäitä, vaikka se olisi ollut kohtuullista ja oikeudenmukaista näin kaamoskuukausien kynnyksellä. Ruskankin sade mokoma haalisti.

Kylmää kyytiä on pitänyt myös rahan mystisessä maailmassa. Keväällä kaikki oli vielä toisin. Rahaa riitti ja tulevaisuuden uskoa. Joskus lomakauden jälkipuoliskon sateen lotinassa alettiin puhua jo varovasti taantumasta, ensin vain ihan lyhyestä ja vaarattomasta, myöhemmin vähän pitemmästä, ja lopulta jo joltakin talouden professorilta lipsahti lamaennusteitakin. Ison meren takana kaatui pankki jos toinenkin ja laineet ylsivät yli meren ja mannerten. Nyt ei kukaan osaa sanoa eikä arvioida, miten pitkään mainingit vielä rantaan lyövät.

Tsunamien ja hirmumyrskyjen liikkeet ja maihinnousupaikat tiedetään nykytekniikalla jo hyvin. Ihmisiä osataan varoittaa, evakuoida turvaan, suojata satamia ja asumuksia, valmistautua pahimpaan. Tuhovoimassaankin luonto noudattaa omia nerokkaita lakejaan, joita ihminenkin on oppinut ymmärtämään, ottamaan huomioon jopa hieman kunnioittamaan. Sen sijaan rahan liikkeet ja pörssiosakkeiden käyrät ovat ihmiskunnalle joka aamu uusi ihmetyksen ja hämmästelyn aihe: on niin vaikea ymmärtää, minne ne kaikki rahat taas yhtäkkiä katosivat. Siitä huolimatta, että ihminen on itse käyränsä ja koukeronsa luonut, ja piirtää ne sitä paitsi joka päivä uudelleen ja uudelleen. Iso joukko rahavirtojen tuntijoita miettii, pitäisikö ostaa vai myydä, vai pidetäänkö rahakaupan ovet säpissä kokonaan.

Paras kai tyytyä kevään optioihin eli kaivaa kukkasipulit maahan korkoa kasvamaan. Niitä eivät pörssikurssit eivätkä finanssimaailman kiemurat keikuttele, mitä nyt myyrät saattavat hieman verottaa. Mutta keväällä voi nauttia kunnon potista.

Kirjoittaja on Keskipohjanmaan

toimittaja.

riitta-maija.sykko@kpk.fi