OULU

Thomas Nyqvistin maalauksia Galleria Harmajassa Oulussa 5.-28.9.2008

Helsinkiläinen taidemaalari Thomas Nyqvist on avannut Galleria Harmajan 15-vuotissyksyn Oulussa. Kaksi aiempaa näyttelyä Oulussa (v. 2001 ja 2004) pitänyt Nyqvist on kymmenen vuoden ajan tutkinut taiteessaan rakennetussa ympäristössä tapahtuneita muutoksia, rappeutumista ja häviämistä.

Hänen konkreettisiin yksityiskohtiin sidoksissa oleva yöntumma palettinsa ja maalausten mystiset, jopa surrealistiset tunnelmat johdattelevat hänen taiteilijapersoonansa syvyyksiin, jossa on käynnissä jatkuva kamppailu oman näkemyksen selkiyttämiseksi taiteen loputtomassa jatkumossa.

– Pelkistäessäni aiheen visuaaliseksi teemaksi se muistuttaa jostakin, mitä on vaikea määritellä verbaalisesti. Tunnen nojaavani assosiaatioketjuun, joka saattaa jäädä itsellenikin mysteeriksi.

Näyttelyn päämaalaus Manner, jossa hylätyn alueen taustalta näkyy uutta rakentamista ennakoiva nosturi, kuvaa konkreettisesti Nyqvistin taiteellisia lähtökohtia.

– Entinen, myös taiteen historiassa, on toiminut omana aikanaan ja riittänyt lunastamaan taiteen käsitteen. Maailma muuttuu kuitenkin koko ajan ja tietoisuutemme siitä on tänään aivan toinen kuin 200 vuotta sitten. Taiteessa on kyse jatkuvasta dialogista entisen ja tämänhetkisen kanssa ja uuden luominen siltä pohjalta. Mutta tämä uusi on jokaisen taiteilijan löydettävä itse. Tässä prosessissa on kyse myös taiteilijan sisäisestä kasvusta, oman identiteetin vähittäisestä vahvistumisesta.

Taidetta aiemmin muun muassa Kokkolan Pohjoismaisessa Taidekoulussa opettanut ja Taideteollisessa korkeakoulussa jo 20 vuotta tuntiopettajana toiminut Nyqvist on huolissaan pinnallisen mediakulttuurin liiasta vaikutuksesta tämän päivän taideopiskelijoiden kuvamaailmaan, sillä samastuminen siihen jarruttaa yksilöllisen näkemyksen kehittymistä.

Tummasävyisen Wasteland II -maalauksen atmosfääri, sen vanhat puut, risteävät polut ja yksityiskohtien poikkeuksellinen runsaus kirvoittavat kysymyksiä. Tätä teosta kaksi vuotta maalatessaan taiteilija on itsekin etsinyt ulospääsyä, selitystä ja oman polkunsa päätä. Risteileekö se hänelle läheisten, perusturvaa symboloivien vanhojen puiden katveessa valaistua ikkunaa kohden vai onko edettävä pitemmälle etäistä valonkajastusta kohden?

Nyqvistin kerrosmainen maalaustekniikka, jossa värit siivilöityvät toistensa lävitse, vahvistaa sisällön monitasoisuutta. Valo ei väisty maalauksista pimeässäkään. Se välähtää tien sivunlyhdyistä teoksessa Puu ja varjo, se luo hopeisen hohteen seinien karuille pinnoille maalauksessa Ovi ja leviää utumaisena valopilvenä Vihreän aidan taustalta. Tässä maalauksessa mieltä hivelee aidan lämpimän vihreä sävy, joka tumman taivaan ja ruskean rakennuksen kanssa kokoaa värikomposition.

Nimeämättömässä kaupunkinäkymässään Nyqvist on kääntänyt katseensa yötaivaalta päivän kirkkaaseen sineen. Tervetuloa värit! tekee mieli huudahtaa myös Shadowlines -maalauksen äärellä, jossa tummat varjot ovat lopettaneet toistensa takaa-ajon ja sallineet kontrasteikseen tiilenpunaisen, okran ja oranssin häivähdyksen.

– Värit ovat hyvin mystinen asia, niillä ei ole tahdon kanssa mitään tekemistä, Nyqvist pohtii.

Mutta ainakin ne kertovat siitä, että Nyqvist on kulkenut yhden vaiheen loppuun ja että hänen taiteensa on murtautumassa avartuvia näköaloja kohti.