Wahlroosin mielestä se, mitä kukaan ei omista, joutuu väistämättä ryöstelyn kohteeksi. Niinpä jonkun tai joidenkin pitäisi omistaa ilma ja valtameret ja puolustaa omistusoikeuttaan.

Nytpä jää vain arvailtavaksi, kuka voisi ostaa ja omistaa ilmaa ja valtameriä ja kenelle hän niistä maksaisi. Kuka hallitsee näitä yhteisiä, ikiaikaisia luonnonvaroja, joita ilman esimerkiksi ihminen ei maapallolla tule toimeen? Mahtaako sellaista bisnesmiestä tavoittaa vai löytyisikö jälkeläisiä, joille voisi maksaa. Vai jaetaanko maailman meret ja ilma summan mutikassa? Kuka päättää, ketkä yksityiset tai mitkä yritykset ne saavat?

Entä mitä maksaa vaikkapa tuhat kuutiota puhdasta ilmaa? Mitä pitäisi pulittaa saastuneemmasta? Teollisuusalueiden ilmanala olisi varmaan halvempaa kuin kaukaisissa erämaissa sijaitsevien vuoristoalueiden ilma. Mikä instanssi maksut jyvittäisi? Vai huutokaupataanko ilmavarat?

Kun vihreät kasvit yhteyttäessään tuottavat muulle luomakunnalle tärkeää happea ja kuluttavat saman verran kasvihuonekaasuksi luokiteltavaa hiilidioksidia, rikastuvatko ne ilmabisneksessä.

Entäpä miten huomioida ilman kiertäminen tuulten mukana? Miten tietää, missä ostettu ilma kulloinkin on, jotta sitä voisi puolustaa. Jos se palaa turmeltuneena, kuka sen korvaa?

Ei merten vesikään paikalla pysy. Mitähän se maksaisi? Varmaan puhdas vesi olisi kalliimpaa kuin saastunut.

Kuka määrittelisi näiden luonnonvarojen hinnan ja keneltä niitä ostettaisiin? Entä millä hinnalla niitä edelleen myytäisiin? Ja saako sitten enää hengittää, jos ei omista yhtään ilmaa eikä ole varaa sitä hankkia.

Kirjoittaja on Keskipohjanmaan

Pietarsaaren aluetoimituksen esimies.

anita.salmi@kpk.fi