New Orleans tyhjeni, kun kaikkien myrskyjen äiti tuli kohti. Kuvernööri kehotti kaupunkilaisiaan jättämään kotinsa. Karibialla oli kuollut kymmeniä. Kuubassa hurrikaani oli ehtinyt aiheuttaa monin paikoin täystuhoa. Ja nyt se uhkasi Amerikkaa.
Toistuvat raportit tiesivät kyllä kertoa, että paljon oli opittu kolmen vuoden takaisesta. Busseja oli riittävästi siirtämään myös autottomat evakot turvaan.
Republikaanien puoluekokousohjelmaa myrsky kuitenkin sekoitti. Ehdokkaaksi valittava John McCain kiiruhti pakkaamaan hätäaputarvikkeita. Presidentti George W. Bush sai syyn – seuraajaehdokkaansa onneksi – matkustaa Texasiin seuraamaan pelastustöihin valmistautumista.
Eilen maailma pääsi huokaisemaan helpotuksesta. Myrskyn tuhovoima oli talttunut pienten saarivaltioiden riepottelussa, eivätkä Katrina-kokemukset toistuneet mantereella. Patovallit kestivät, ja vaikka öljyntuotantoa jouduttiin vähentämään, porauslautat pääsivät vähällä. Öljyn hinta alkoi taas laskea reilusti. Tästä taidettiin selvitä.
Intiasta tulleessa kuvassa kaulaansa myöten sameassa tulvavedessä ponnisteleva poika kantaa nuorempaansa turvaan. Muutakin viestiä Biharin suunnalta on maailmalle lähtenyt. Tulva on kestänyt päiväkausia ja apu viipynyt yhtä kauan. Ehkä olette seuranneetkin näytelmää, jossa hökkelien katoille jääneet syrjäkyläläiset koettavat pysytellä hengissä?
Täällä on kolme miljoonaa päässyt vesimassoja pakoon. Armeija on puuttunut eloonjäämiskamppailuun. Tulva-aluille on lähetetty sotilaita vahtimaan, etteivät ihmiset tappele paikoista pelastusveneissä. Toistaiseksi on puhuttu alle sadasta kuolleesta, mutta varmemmin se tiedetään, kunhan vesi laskee.
Maailman uutistoimistoille ja -toimituksille intialainen tulva ei ole ykkösuutinen. Se ei heiluttele öljyn hintaa.
Ja köyhillehän nyt sattuu muutenkin kaikenlaista.
Kirjoittaja on keskipohjanmaan artikkelitoimittaja.
arto.hietalahti@kpk.fi
