Nancy Huston, Syntymämerkki, suom. Annikki Suni. Gummerus 2008.

Taasko natsitarina, totesin itsekseni katsoessani Nancy Hustonin palkitun uutuusromaanin kantta, jota koristi tuttu hakaristi. Hustonin valitsema näkökulma aiheeseen tarjosi kuitenkin täysin uutta ja odottamatonta. Romaani imaisi mukaansa.

Jo Syntymämerkki-romaanin rakenne on kekseliäs. Neljän polven sukutarina kerrotaan peruuttaen ja kuusivuotiaiden näkökulmasta. Ensin on vuorossa Amerikassa asuva Sol, jonka äiti Tessa on protestantti. Seuraavaksi on vuorossa hänen isänsä Randall, jonka isä Aron oli juutalainen ja äiti Sadie juutalaiseksi kääntynyt. Suvun kantaäiti on maailmankuulu laulaja Kristina eli Erra.

Yhteistä sukupolville on syntymämerkki. Solilla se on näkyvällä paikalle ja se poistetaan, mutta ei suinkaan vahinkoa aiheuttamatta. Hänen isällään se on sopivasti paidan alla näkymättömissä. Isoäiti Sadie puolestaan on aina hävennyt pakarassaan olevaa merkkiä. Isomummi Kristinalle kyynärtaipeessa oleva syntymämerkki on merkinnyt laulutaidon oppimista.

Syntymämerkki on myös kertomus Solin suvun juurista. Sol asuu Amerikassa, mutta hänen isänsä on asunut välillä Israelissa, jossa hänen äitinsä Sadie oli tutkimassa holokaustia ja jossa tämä vammautui auto-onnettomuudessa.

Lapsena Sadie oli asunut Kanadassa saksalaissyntyisten ”isovanhempien” luona, kunnes hänen äitinsä avioitui Peterin kanssa. Koko perhe muutti New Yorkiin ja äiti valitsi taiteilijanimekseen Erra. Sillä nimellä puolalaissyntyinen Janek löysi hänet.

Jännittävin jakso kirjassa liittyy juuri isomummin menneisyyteen. Romaanin käänteistä ilmenee, että sekä Janek että Erra ovat varastettuja lapsia. Janekin houkuttelivat natsien luokse ruskeat sisaret, jotka tarjosivat sodan jaloissa oleville lapsille karamelleja. Erran tie oli vieläkin monimutkaisempi. Hänet oli viety ukrainalaiselta äidiltä, joka oli ollut natsien Elämänlähde-leirillä. Näillä leireillä synnytettiin puhtaita arjalaisia lapsia natseille. Odotusaikana naisille tarjoiltiin parasta mitä löytyi.

Syntymämerkistään huolimatta Erra säästettiin, koska hänellä oli vaaleat hiukset ja siniset silmät. Hänet sijoitettiin saksalaiseen perheeseen. Hänen kasvattisisarensa oli Greta, jonka erilaisuutta Erra eli silloinen Kristina tosin ihmetteli. Talon pojan Lotharin kuoltua paikalle tuodaan Puolasta tuotu Janek, joka ei ensin puhu muille kuin Kristinalle. Salaisuus omasta alkuperästä alkaa pikkuhiljaa valjeta. Tosin Kristina luulee, että hänetkin on varastettu Puolasta kuten Janek.

Saksan häviön jälkeen liittoutuneiden joukot sijoittivat varastetut lapset uudelleen. Janek pääsee palaamaan Puolaan, mutta Kristina viedään Kanadaan. Hän on vaitonainen omasta lapsuudestaan, mutta hänen tyttärensä Sadie pääsee siitä arkistoja tutkimalla perille. Juuri syntymämerkki ilmaisee Kristinan todellisen alkuperän.

Syntymämerkki paljastaa kauhean tarinan, jollaisia eurooppalaisessa historiassa ei saisi olla, mutta joita siihen kuitenkin liittyy. Se kertoo myös syntymämerkin pysyvyydestä ja suhtautumisesta siihen.

Kirjan henkilöt suhtautuvat syntymämerkkiin kahdella tavalla: Maailmankuululle laulajalle Erralle se on luovuuden lähde. Myös Randall on sinut oman merkkinsä kanssa, joka yhdistää hänet isoäitiinsä. Sadie sen sijaan on aina hävennyt häpeällisellä paikalla sijaitsevaa merkkiään ja Solilta se päätetään poistaa erityisesti äidin vaatimuksesta.

Syntymämerkki on myös teos suhteesta seksuaaliseen heräämiseen tai sen kieltämiseen. Kaiken kaikkiaan Hustonin Syntymämerkki-romaanissa on tasot hyvin mietitty, jossain mielessä liiankin hyvin. Romaania voisi sananmukaisesti kutsua nimellä neliskulmainen.

Rakenne hahmottuu ehkä turhankin selkeästi. Mietin, olisiko sitä voinut jostain kohdasta hieman häiritä ja olisiko se koitunut romaanitaiteen voitoksi.

Lukuelämys pokkarinakin markkinoille tullut teos joka tapauksessa on.