Jaakko Valon Pääomaa-näyttely tm-galleriassa Helsingissä 7.9. asti.

Kaustislaissyntyinen Jaakko Valo on tullut tunnetuksi viime vuosina yhteen asiaan keskittyneenä taiteilijana. Sodan teema tuli esille esimerkiksi hänen Jyväskylän taidemuseossa pidetyssä retrospektiivisessä näyttelyssä ehkä liiankin voimakkaasti.

–Veikko Vionojakin keskittyi tuotannossaan hyvin kapealle alueelle ja niin tekevät monet graafikotkin Esa Riippaa ja Pentti Kaskipuroa myöten, taiteilija sanoo.

–Tärkeintä on pyrkiä tekemään entistä parempia ja syvempiä teoksia.

Taidemaalariliiton galleriassa tällä viikolla avattu näyttely osoittaa, että taiteilija on oikealla tiellä. Lähinnä yhden vuoden aikana syntyneet 21 teosta osoittavat, että hän on mennyt pyrinnöissään eteenpäin. Tuloksena on tasapainoinen näyttely, joka sisältää useita loppuun asti mietittyjä, teknisesti korkeatasoisia teoksia. Osa niistä, kuten Joseph Beuys -vaikutteinen Miesten taakka, Pro Patria ja Länsirintamalta ei mitään uutta voisivat olla huomispäivän klassikoita.

–Näyttelyni on taas enemmän kuin ajankohtainen, Jaakko Valo sanoo ja viittaa viime päivien sota-uutisiin Georgiasta.

Omaa sotaansa Jaakko Valo on käynyt 14-vuotiaasta asti, jolloin hän löysi Inarista osin rikkoutuneen saksalaisen sotilaskypärän.

–Aluksi se oli sotaleikeissäni. Nyt olen sijoittanut sen osaksi Länsirintamalta ei mitään uutta -teosta.

Jaakko Valon teoksissa korostuu vahva käsityön hallinta. Hänen käsissään sorvi ja puukko pysyvät siinä missä sivellinkin.

–Kansakoulussa sorvasin kynttilänjalan, jonka senkin olen jo sijoittanut yhteen työhöni. Nyt sorvasin teakista Pro Patria -teokseen sisältyvän varsikäsikranaatin, jonka mallin olin tilannut internetin kautta.

Sorvia hän on käyttänyt myös Nato-merkistä putoavissa pommeissa sekä Heikki Laitisen musiikkinauhasta innoituksensa saaneessa Surutyössä.

–Erimittaiset ja -sävyiset sorvatut yläosastaan kapenevat puikot kertovat, miten vuoden 1918 tapahtumat ovat vaikuttaneet eri sukupolviin.

Vaikuttavin työ Pääomaa-näyttelyssä on mielestäni Miesten taakka. Laatikon sisään istutetut miehet kantavat Atlas-hahmoiksi taipuneina selässään käsikranaatteja. Koko teoksen sisusta on pietetty hiekalla. Samettimainen pinta tuo eittämättä mieleen Joseph Beuysin kuulut huopateokset.

Järkyttäviä kuvia

Muutamat lehtikuvat ovat järkyttäneet Jaakko Valoa.

–Jyväskylässä kuoli itsenäisyydenparaatissa vuonna 2006 panssarivaunun alle kävellyt vanhus. Halusin tehdä teoksen, johon tästä tapahtumasta kertova lehtikuva liittyy.

Toinen lehtikuva liittyy vuosi sitten Helsingin Sanomissa olleeseen artikkeliin sotilaskarkurina Impilahden Nietjärvellä teloitetusta suomalaissotilaasta.

–Tämä kolmesta kuvasta koostuva teos, Heinäkuun päivä Nietjärvellä 1944, on minulle itselleni ehkä näyttelyn tärkein teos.

Jaakko Valon Pääomaa-näyttelyyn sisältyy myös lapsuudenkuva Adolf Hitleristä.

–Näin sen venäläisohjaaja Elem Klimovin Tule ja katso -elokuvan loppukohtauksessa. Se on ollut minuun kaikkein voimakkaimmin vaikuttanut sotaelokuva. Siksi halusin Hitlerin kuvan tähän näyttelyyn. Hän voisi olla kuin kuka tahansa pieni lapsi.

Paistettuja sotilaita

Uutta Jaakko Valon materiaaleissa ovat lelusotilaat, joita hän on käsitellyt omaperäisellä tavalla.

–Lämmitin ja paistoinkin niitä ennen muovailua ja maalaamista teflonpannulla. Jotta en olisi käryttänyt koko työhuonettani, nousin paistamaan niitä työhuoneeni ikkunasta kattotasanteelle.

Ajattelun tappio -teoksissa sotilaat ovat vielä tunnistettavissa. Kuuntelua -teoksen pohjassa, jonka päälle on kiinnitetty pronssinen korva, sekä Länsirintamalta ei mitään uutta -teoksessa sotilaat ovat palaneet pahemmin, tuskin tunnistettavaksi alusmatoksi.