Mauri Kunnas: Vauvakirja, muistoja vauvavuosista koulun aloitukseen. Otava, 2008.

Iloinen ilme ja kirkas väritys erottavat selvimmin Mauri Kunnaksen Vauvakirjan perinteisistä, romanttissävyisistä lapsuuden kulta-ajan muistokirjoista. Tarkoitus on kuitenkin aivan sama eli vauva- ja leikki-iän tärkeiden tapahtumien ja tunnelmien kirjaaminen muistiin.

Pienetkin merkinnät ovat aikanaan vauvan vartuttua nuoreksi kullan arvoisia. Vaikka vanhemmat kuvittelisivat muistavansa ensimmäisen hymyn ja sanan ilman muistiinpanoja, tahtovat ainakin ajankohdat unohtua. Varsinkin useamman lapsen perheessä saattavat muistikuvat sekoittua ilman täsmätietoa.

Kun koululaisella on kotitehtävänä hänen oma varhainen, kielellinen kehityksensä, on vauvakirja tärkeä lähdeteos. Aikuisenakin omasta lapsuudesta kertova kirja voi olla aarre, kun se välittää tarinoita sukupolvelta, joka ei itse ole enää niitä kertomassa.

Kunnaksen kirjassa on paikat tiedoille, jotka vauvakirjassa tapaavat olla. Odotusaikaa ja vanhempien tuntemuksia on korostettu. Ultraäänikuvalle ei ennen ollut paikkaa. Lapsen luonnetta on tarkoitus kuvailla valitsemalla ruksattavaksi valmiita ominaisuuksia, joita voi itse keksiä lisää. Sukupuu, kasvun seuraaminen, ensimmäiset hampaat ja sanat ovat mukana.

Omien tarinoiden sijasta on varattu paikka lapsen omakuvalle eri ikävuosina. Valokuville on useita paikkoja. Kunnaksen kuvakirjojen tyylistä tutut inhimilliset eläinhahmot kuvittavat kirjaa kautta sivujen. Valmiita runon pätkiä kirjassa ei vanhemmista vauvakirjoista poiketen ole.

Joulua, matkoja ja päivittäisiä puuhia varten on kirjoitustilaa. Vanhemmalta, kummilta tai mummilta kirjan täyttäminen vaatii vaivannäköä, mutta lapsen tai nuoren kiitollisuus palkinnee vaivan.