Heips, seuraa aamulla kirjoitettua illan muisteloa ulkomuistista käsin.

Illan kähämä saattaa tarkoittaa, luulen, illan tunteja, kun päivä lopullisesti alkaa luovuttaa valtaa yölle. Sopivassa mielentilassa se on hyvää aikaa palautella mieleen yhtä sun toista.

Näin niin kuin ainoana hotellinsa yksinelävänä suomenkielisenä (luonteeltaan mieluummin tarkkailevana kuin osallistuvana) saa sopivissa olosuhteissa aika siististi pörrätä ajatustensa kanssa. Että missä sitä ollaan oltu, tähän asti kysyn vaan.

Täytyy komentaa tajunnanvirtaa asiapolitiikan suuntaan. Joo.

Rupesin siinä kotisoiton jälkeen vielä listaamaan hotellihuoneeni työpisteellä loppuviikon (tämä ruljanssi siis todella alkaa olla loppusuoralla, kolminkertainen jes+polvituuletus) viimeisiä juttusuunnitelmia tiimillemme (art director -kielellä game planeja) huomasin yht´äkkiä, että näläkäkin ois. Taas.

No, siitä pienet tsuippailut ja tsuumailut kunnianarvoisan (nimeä ei enää tarvi toistaa) hotellini uudemmalle puolelle, kevyt nigthfast naamaan (omasta mielestäni keksin uuden termin yön hiukopalalle vrt. breakfast. Toisaalta, eiköhän tämäkin ole jossain keksitty niin kuin kaikki muukin. En ala kinaamaan) yhden bissen ryydittämänä, niin alkaa siinä ajatus harhailla.

Myönnän, aika huolestuttavaa, jos se tästä vielä harhailee.

Mutta pitkillä reissuilla pahinta lähtemisen ohella ovat nämä tyhjät hetket, huomaan. Silloin ajatus väistämättä karkaa elämän oikeesti tärkeiden asioiden luokse. Siinä mielessä jumalaton kiire on parempi, ettei ehdi yllättää itseään ikävöimästä, kaipailemasta paljon tärkeämpiä ihmisiä kuin koulukavereita.

Mutta joskus niitäkin pointteja tulee. Niin kuin tänään taksissa CJ:n hotellille (kts. blogi Taksikuskeja ja taksikuskeja 18.8.), kun kaikki sujui kuin rasvattu. Aurinkokin paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Nieleskelyksi meni, kun rupesin miettimään, että olispa nyt tällaisessa kelissä pihasaunan lauteilla, pihasaunan lauteilla... Kokemuksesta voin kertoa, että aika rentouttavaa on sytytellä pihasaunaa, lämmitellä kotapadassa vettä, korkata olut tai kaksi. Ei mihinkään kiire, ei niin mihinkään (mutta täysillä päästän, notta kerkiän, rehupiiklestä).

No, se siitä. Tulihan sitä onneksi kiirettäkin iltapäivän tunneiksi. Tänään, tässä ja nyt. Muistatteko? Oli muuten korni Timo tee piste aa piste Mikkosen ohjelma, oliko se nyt Kolmosen alkuaikoina. Eikös siinä ollut mukana tämä Maria Guzenina-Richardson vai-mikä-sen-nimi-silloin-oli ja joku STT:n uutisista kaapattu radioäänikin (mies, nimi ei muistu mieleen), joka jännitti tv-lähetyksiä niin, että itsekin sai katsojana jännittää miehen puolesta. Eipä silti, jos itse olisi vastaavassa paikassa, niin en saisi jännitykseltä sanottua yhtään mitään. Nyt jarrua, ei yhtään ajatusten sivuraidetta. Sen verran kuitenkin ohjelmasta sanon (nyt kuvainnollisesti järkkärit vetää jo taaksepäin), että... se siitä.

Tunnelma pilalla, kun tuli rähinöityä.

Jatketaan kuin ei oltaisi moksiskaan.

Niin, siinä sitten nightfastin jälkeen kurvasin ihan kannatuksen vuoksi lobbybaarin kautta kohti hotellihuonetta. Yksi Tsingtao as usual, sitten nukkumaan.

Nukkumaan.

Se on muuten metkaa, miten kiinalaiset nuorista vanhoihin käyttävät kaiken liikenevän ajan nukkumiseen. Luojan kiitos, bussi- ynnä taksikuskit ovat olleet töissä vähä hereillä niinku, mutta moni muu vähemmän tärkeässä jobissa oleva hieman lipsahtelee.

Kuten nyt tämä meidän kunnianarvoisan hotellimme turvatarkastustiimi. Illan ja aamun tunteina yks´sun toinen vetelee tirsoja, olen asemapaikaltani lobbybaarista huomannut illan tunneista. Aamulla taas olen pariin otteeseen joutunut herättämään tarkastajanuorukaisen turvatarkastamaan meikäläistä.

Eikä siinä mitään, luottamus on molemminpuolinen. Ei tarvi hiilestyä missään suunnassa.

Kerran oli muuten bussissa miehistön (kuski+avustaja) toinen jäsen, onneksi avustaja, täysin nukkumatin valtakunnassa. Vaikea sanoa, mikä hänet olisi hereille saanut. Yhdessä mutkassa kiepsautti aika huolella: siinä avustajanuorukainen vähän havahtui, mutta menon tasaantuessa uni maittoi taas.

Mutta eikö se ole kuin rahaa pankkiin panisi kun nuori mies nukkuu.

Nyt on lähetyksemme lopussa (Kaisu Puuska-Joen äänikuvilla, pliis)

Juha Savela

Kirjoittaja oli ajatellut kirjoittavansa aivan toisesta aihepiiristä, mutta kirjoitti nyt tästä. Voi voi.