Napin painalluksella hoituva kirkosta eroaminen on niin helppoa, että sen voi tehdä liikoja ajattelemattakin. Luulenpa, että etenkin nuorten keskuudessa teko on yleistynyt jo muoti-ilmiöksi. Siksipä kirkkoon kuuluminen onkin tänä päivänä paljon radikaalimpi teko kuin siitä eroaminen.

Esimerkiksi Saksassa monet nuoret eroavat kirkosta, mutta liittyvät siihen taas päästäkseen naimisiin kuvauksellisessa ympäristössä. Sen jälkeen taas erotaan siksi aikaa, kunnes syntyy ensimmäinen lapsi, joka halutaan kastaa juhlavasti kirkossa. En ymmärrä tällaista hyväksikäyttöä ja tekopyhyyttä. Luulisi, etteivät kirkon ulkoiset tunnusmerkitkään merkitse eronneelle mitään.

Minun on vaikea uskoa, että kukaan eroaisi kirkosta pelkästään rahaa säästääkseen. Omalla kohdallani eroakirkosta.fi:n verolaskuri ilmoittaa, että säästäisin erotessani 412,5 euroa vuodessa. Siis huikeat 34,375 euroa kuukaudessa.

Se, että tekee eroamispäätöksensä, koska kokee kirkon edustavan vierasta maailmankuvaa, on tietenkin toinen juttu. Veikkaanpa, että suuri osa esimerkiksi Pohjanmaalla kirkosta eronneista perustelee tekoaan sillä, ettei enää jaksa naispappeja ja homoja syrjivää ilmapiiriä. Toki toivoisin, että eroamisen sijaan nämäkin jäisivät kirkkoon taistelemaan oikeuksiensa puolesta.

Mutta ymmärrän täysin, että usko asenteiden avartumiseen alkaa horjua, kun kuuntelee esimerkiksi Ajankohtaisessa kakkosessa vieraillutta Asla ry:n edustajaa, joka kertoo kirkon piirissä toimivan yhdistyksensä ”parantavan ihmisiä homouden sairaudesta” keskustelun ja rukouksien voimalla.

Homous kun on pääasiallisesti vaikean lapsuuden ja rikkinäisen kodin tartuttama tauti, jonka ”kannatus” on viime vuosina huolestuttavasti lisääntynyt.

Kirjoittaja on Keskipohjanmaan uutistoimittaja.

hanna.kauppinen@kpk.fi