Hanna-Riina AhoAnna-Leena Härkönen: Ei kiitos. Otava, 2008. 351 s.
Varsinainen klisee ja sananlaskuihin asti päässyt on ajatus, että nainen on suhteessa se, joka ei anna seksiä, vaikka mies kuinka vonkaisi. Härkönen on uusimmassa romaanissaan, Ei kiitos, kääntänyt roolit toisin. Heli ja Matti Valkosen parisuhde on väljähtynyt tuttuuteen ja innottomuuteen. Heli todistelee rakastavansa Mattia mutta Matti torjuu vaimonsa lähestymiset toistuvasti. Seksin sijaan Matti voisi kyllä hieroa Helin niskoja. Heli pohtiikin, missä välissä he alkoivat kysellä toisiltaan kuin potilastoverit, että ”Mites sun niskat?”.
Teoksen Ei kiitos päähenkilöt Heli ja Matti Valkonen voisivat olla kenen tahansa tuttavia. He ovat nelikymppinen pariskunta, joilla on yksi lapsi, kolmetoistavuotias tytär Sissi. Heli ja Matti ovat opettajia, joten pitkän kesäloman aikana on runsaasti aikaa asettaa toiselle odotuksia ja pettyä niiden täyttymättömyyteen. Sissi lähtee jaloista pois Lontooseen. Tilaa on temmeltää ja vatkata parisuhteen ja alkavan vanhenemisen kiemuroita mielin määrin.
Kovasti Heli ja Matti muistuttavat myös niitä ihmisiä, joista voi lukea lehdissä. Enemmän ja vähemmän julkisia henkilöitä, jotka pohtivat omaa rooliaan vanhempina ja miehenä ja naisena. Miehen malliin on tullut pehmoisän rooli, joka asettaa lapsen edun tärkeimmäksi. Pehmoisä Mattikin on, Sissille hän haluaa antaa rakkautta ja hellyyttä. Matti kokee itse jääneensä isänsä rakkautta vaille. Matin suhde omiin vanhempiin on etäinen. Mattia väsyttää usein ja hän tuntee olonsa jotenkin tukkoiseksi tai muuten flunssaiseksi. Matti kuluttaa vapaa-aikaansa pelaten tietokoneella tai surffailen netissä sekä mailaillen ystävilleen.
Heli on aktiivinen ajatuksissaan ja teoissaan. Hän haluaa ja saa haluamansa. Hän lukee lehdistä uusimmista naisen elämään liittyvistä trendeistä, elää ajassa mukana. Hän hoitaa itseään hyvin ja pukeutuu kauniisiin vaatteisiin. Hän huolehtii arjen sujumisesta ja pitää yllä sopuisaa suhdetta appivanhempiinsa. Heli haluaa seksiä Matin kanssa edes kaksi kertaa viikossa, mutta Matti ei osoita asiaan mitään aktiivisuutta. Heli ehdottaa suoraan ja vihjaillen mutta tulee torjutuksi lähes aina. Milloin on huono hetki, milloin jotain muuta tärkeämpää tekemistä.
Matin ja Helin suhde ajautuu Kreikan matkalla varsinaiseen ristiaallokkoon. Heli hermostuu Matin puhumattomuuteen ja Matti Helin aggressiivisuuteen. Syytökset sinkoilevat joka suuntaan. Kotiin palataan kohteliaassa hiljaisuudessa. Kotona Heli alkaa ratkoa ongelmaa uusin keinoin, jotka johtavat kriisiin. Selviää, että Mattikin on hakenut ongelmiaan varten olkapään, johon nojata. Yhdessä unelmoitu talo Kreikassa eläkepäivinä näyttää jäävän unelmaksi. Härkönen jättää tarinansa lopun auki niin, että lukija saa itse uskoa onnelliseen tai onnettomaan loppuun.
Härkönen nostaa esiin naisen ja miehen rooliin liittyviä kysymyksiä. Härkönen pohtii teoksessaan vahvan ja voimakkaan naisen toiveita tulla pelastetuksi. Toisaalta Härkönen pohtii, voiko nallehousuissa istuva mies, joka pillahtaa itkuun käännyttyään moottoritiellä väärästä liittymästä, pelastaa ketään. Härkönen kysyy myös ohitettuun nuoruuteen liittyviä kysymyksiä. Pitääkö naisen tehdä kaikkensa, jotta ikä ei näkyisi ja voiko mies vain lässähtää ja valittaa vaivojaan.
Onko pettämistä vain se, että sujahtaa vieraan sänkyyn vai se, että jakaa maailmansa jonkun toisen kanssa? Kuinka onnellinen on haave yhteisestä vanhuudesta? Mikä on se oma tila, johon on oikeus? Entä minkä arvoista on jakaa omat fantasiansa sen kanssa, johon luottaa? Kaikki nämä kysymykset Härkönen kietoo huumorin verkkoon. Vaikka lukija saa välillä kiemurrella nauraessaan, antavat kysymykset ajateltavaa enemmänkin.
Härkösen teksti on kieli-ilottelua. Härkönen nauttii mehevästä ja ronskista kielestä, uusista sanoista ja ilmaisuista. Kielen nautittavuus on huippuluokkaa. Ajan kuvaus on onnistunut. Härkönen tavoittaa tämän päivän ja sen ilmiöt paperille niin, että kaikki ilmiöt voisi nähdä vain päätään kääntämällä. Ottaako Härkönen Helin suulla kantaa todetessaan, että YouTuben kotikatastrofivideoita katsovat ne, joiden oma elämä on SLS eli so last season? Mene ja tiedä, mutta Ei kiitos on ainakin lukemisen väärti.