Keskiviikko 6.8. hotellihuone klo 10.45Kännykkäherätys soittaa 8.30. Pitkistä yöunista huolimatta olo tuntuu huteralta, kunnes tajuan, että sisäinen kello käy vielä aamuyötä. Jotkut viisaammat ovat sanoneet, että aikaerosta toipumiseen menee tunti per vuorokausi. Eli viiden tunnin aikaero pitäisi olla hoidossa viikonloppuun mennessä.
Ei siis muuta kuin ylös.
Kurkkaus hotellin ikkunasta toteaa päivän harmaaksi, ilmassa leijuu sama makea lemu kuin eilenkin. Ilmaa ei siis pelkästään hengitetä, sitä maistetaan. Eilen illalla kahdeksan jälkeen pressikeskuksen pihalla bussia odottaessa lemu tuntui vielä makeammalta, kun kuuma päivä oli viilenemässä yöksi.
Aamupalalla luetussa China Dailyssä (Kiinan virallinen englanninkielinen sanomalehti) KOK:n lääketieteellisen komission puheenjohtaja Arne Ljunqvist vakuutti WHO:n standardeihin vedoten ilman olevan riittävän puhdasta. Ja shittiä tuli medialle ongelman liioittelusta.
Menee Arnen kanssa inttämiseksi, mutta harmaata ja makeaa tämä puhdas ilma on.
Hotellin ikkunan alla kulkee Pekingin neljäs kehätie. Yhdellä kaupungin pääväylistä autoja lipuu katkeamattomana virtana, vaikka ajolupa on vain joka toisella autolla. Ilmanlaadun parantamiseksi Pekingissä saavat vuoropäivin ajaa parillisiin tai parittomiin rekisterinumeroihin päättyvät autot. Tänään, loogista, on parillisten rekkareiden vuoro. Tavallisen kansan mielipidettä liikenteen sujumisesta en tiedä, mutta olympialaisliikenne on yhden päivän perusteella ollut sujuvaa kiitos sille varattujen omien kaistojen.
Katsotaan nyt, miten homma etenee, kun kisat varsinaisesti käynnistyvät. Torstaista lähtien tänne odotetaan järjestäjien mukaan puolta miljoonaa vierasta. Koko Kiinaan kisavieraita odotetaan yhteensä 6-7 miljoonaa.
Paljon. Tai vähän, jos kansan väkiluku on 1,33 miljardia.
Tämä tällä erää. Kamat laukkuun ja mediakeskukseen.
Juha Savela
Kirjoittajalla on vajaan kahden päivän kokemus Pekingistä.