”Hotelli oli aikamoinen murju, mutta halvaksi tuli: 20 euroa yö. Huoneessa oli lavuaari, johon sai vain kylmää vettä. Vessa ja lämmin suihku olivat käytävän päässä. Onneksi mukanani oli minigrip-pusseja, joita saattoi käyttää kaiken muun ohella lämpimän pyykinpesuveden kantamiseen. Keskellä huonetta oli suuri puinen kaappi, jonka ovet oli sidottu narulla toisiinsa, koska vapaina ne repsottaisivat auki. Pyöräillessä tämä taso riittäisi mainiosti, mutta halpoja ja huonoja hotelleja on vaikea löytää.

Tarkoitukseni oli mennä kylille syömään, mutta hotellin emäntä oli valppaana ja kaappasi minut ravintolaansa, jossa olin ainut asiakas. Hän osasi vain italiaa, jota minä taas en osaa.”

Vihreän liiton emeritus-puheenjohtaja Osmo Soininvaara elää ideologiaansa todeksi. Helsingin Sanomien blogissa päiväkirjaa pyörämatkastaan pitänyt Soininvaara sai 280 000 vierailua sivuilleen matkansa aikana. Yhteensä mittaa Suomesta Baltian kautta ja Euroopan halki Nizzaan tuli 3395 kilometriä. Yöpyminen tapahtui tienvarsihotelleissa, joiden etsimisen kuvaus on eräs kirjan suola.

Soininvaara kylvää niukkuusideologiaansa kirjan sivuilla ja rivien välissä. Eräs matkan tarkoitus on mainostaa pyöräilyä. Kirjan luettuaan jokainen voi päättää, onnistuisiko samanlainen itseltä. Sormen murtuminen ja pelottavien tunneleiden ajaminen laillisuuden rajamailla pistävät ajattelemaan, josko automatkailu olisi sittenkin helpompaa. Myös Alppien serpentiiniteiden polkeminen ylös ja hiissautuminen alas jarrupalat vinkuen arveluttavat. Toisaalta Välimeren rantamaisemat ja keskieurooppalaisen maaseudun idylli polkupyörän satulasta koettuna antavat varmasti syvän tyydytyksen tunteen.

Osmo Soininvaara on kerronnassaan rehellinen ja omaääninen. Hän ei pyri mielistelemään lukijaansa, vaan kertoo kaiken realistisesti, paikoin jopa inhorealistisesti. Kirjaa lukiessa matkan voi kuvitella hyvin elävästi. Selvästi pyrkimyksenä on ollut antaa karu kokonaiskuva erilaisesta mutta antoisasta tavasta käyttää loma-aikansa. Polkupyörämatkailu antaa paljon, mutta kumenpaikkaustaitojen lisäksi täytyy varautua yllättäviin ja riskialttiisiin tilanteisiin, joista kirja antaakin käytännön tietoa. Paikoin tilanteet ovat ärsyttäviä, toisinaan piinaavia:

”Yksi kaveri viuhahti ohi noin 60 km/h, mutta hän fuskasi. Hän ajoi raskaassa kivilastissa olevan kuorma-auton imussa noin kaksi metriä auton puskurista. Tuota temppua minäkin olen nuorena kokeillut, mutta en noin päättömästi. Hänhän ei nähnyt mitään eteensä.

Pyörää kunnioitetaan täällä aivan toisin kuin Suomessa. Jos ohi ei mahdu turvallisesti, ajetaan perässä. Minua vähän jopa stressasi, kun jättimäinen rekka seurasi puoli kilometriä perässä ohituspaikkaa etsien.”

Soininvaara on ajatellut myös pyöräilyharrastuksen pariin innostuvia lukijoita kokoamalla kirjan loppuun reilun nipun vihjeitä eurooppalaiselle sankaripyöräilijälle. Mielenkiintoinen lopputilitys, jossa hän kertoo mm. unistaan matkan jälkeen, jättää rehellisen kokonaiskuvan kuukauden mittaisesta elämyksestä, joka jatkuu matkan aiheuttamina ”jälkiväristyksinä”. Teos on rosoinen mutta rehellinen ja siitä voivat hyvin nauttia sellaisetkin lukijat, joilla ei ole aikomustakaan lähteä Jopollaan lähikauppaa pidemmälle.