Rytminvaihdoksesta ja läpimurrosta etsinnöissä on kiittäminen ennen muuta Serbian poliittisen ilmaston muutosta. EU-mielisten voitto helmikuisissa presidentinvaaleissa ja sen jälkeiset muutokset maan poliittisessa ja turvallisuuskoneistossa ovat heikentäneet mahdollisuuksia Karadzicin ja karkuteillä yhä olevan kenraali Ratko Mladicin piilotteluun ja suojeluun.

Yritystä kummankin tavoittamiseksi on toki aiemminkin ollut, mutta vasta eilinen johti tulokseen Karadzicin osalta. Päivä päivältä lähempänä Haagiin päätymistä on myös Mladic. Yhä tukalammaksi käy Haagia niin ikään pakoilevan, Krajinan serbitasavaltaa johtaneen Goran Hadzicin asema.

Jo Radovan Karadzicin pidättämisellä ja oikeuden eteen passittamisella on vahvaa moraalista ja juridista painoa. Vuonna 1995 YK:n turva-alueella Srebrenicassa tapahtuneen joukkomurhan uhrien, noin 8000 muslimipojan ja -miehen, omaiset niin kuin Sarajevon piirityksen tuhansien uhrien omaiset voivat saada lopultakin oikeutta, kun taannoisen serbitasavallan poliittinen johtaja joutuu vastaamaan teoistaan. Oikeuden eteen on saatava myös Karadzicin aisapari, sotilastoimia johtanut Mladic.

Tehtyä ei Haagkaan saa tekemättömäksi, mutta oikeutta se voi jakaa. Prosessi kestänee vuosia, mutta niin kesti Karadzicin tavoittaminenkin. Kun uhrien omaiset balkanilaisine ja muine tukijoineen ovat jaksaneet odottaa tähän asti, Haag saa viedä sen ajan kuin syytteiden vakava mutta viivyttelemätön käsittely vaatii.

Muistissa on, että presidentti Slobodan Milosevicin – niin kuin 35 muunkin – kohdalta oikeuden käyminen keskeytyi syytettyjen kuoltua. Loppuun käsitellyiksi on kuitenkin saatu 66 tapausta, 56 eriasteisiin tuomioihin ja 10 vapauttavaan päätökseen johtaneina. Jugoslavian hajoamissotien osalta kesken on vielä noin kuudenkymmenen syytteen käsittely.

Haagia nopeammin etenevät Karadzicin pidätyksen jälkeen etenkin poliittiset prosessit Serbian sisällä sekä suhteessa EU:hun, Venäjään ja muuhun maailmaan.

Serbiassa Karadzicin paon päättyminen on poliittinen voitto uudelleen presidentiksi valitulle länsimieliselle Boris Tadicille ja tämän tukijoille. He tekivät sen, mikä muilta jäi – tahdon tai kyvyn puutteen vuoksi – tekemättä.

Maanantainen pidätys saa kuitenkin aikaan myös vastakkaisen reaktion. Karadzicia ja Mladicia kansallissankareinaan pitävät, Venäjään tukeutuvat kansallismieliset johtohahmonaan taistelun Serbian johdosta Tadicille niukasti hävinnyt Tomislav Nikolic saavat pontta oppositiohengen nostattamiseen.

Sivustatukea antaa Venäjä vaatimalla oikeuden käymistä Haagin sijasta Bosnia-Herzegovinassa ja myös Kosovon-sodan aikaisten läntisten johtajien asettamista syytteeseen. Kumpikin vaatimus hää huitaisuksi ilmaan, ja saa saatteekseen viittauksia Venäjän toimiin vaikkapa Tshetsheniassa.

Serbian ja Euroopan unionin suhdetta Radovan Karadzicin pidättäminen vahvistaa välittömästi. Vaikka EU:n ja Serbian läheisemmän yhteistyön ehtona on ollut myös Ratko Mladicin kiinniotto, sitä ei eilen paljon muisteltu. Laajentumiskomissaari Olli Rehn ja EU:n muu johto suositteli Serbialle reiluja taloudellisia etuja ja näytti vihreää valoa myös yhteistyön muulle tiivistämiselle.

Matka Serbian EU:n jäsenyyteen on silti yhä pitkä, vuosia kestävä. Suunta on kuitenkin selvä: kohti Brysseliä.

Jos kurssi pysyy, Serbian myötä koko Balkanin alue kiinnittyy yhä vahvemmin eurooppalaisiin taloudellis-poliittisiin yhteistyöverkkoihin. Se olisi hyväksi niin maanosan vakauden ja turvallisuuden kuin taloudellisen menestyksen ja inhimillisen vuorovaikutuksenkin kannalta.

Radovan Karadzicin pidätyksen yhteydessä on palautettu mieleen, mitä Bosniassa – ja muualla Balkanin alueella – tapahtui vain reilu vuosikymmen sitten. Sen perusteella on syytä toivoa, että vastaavan kaltaisia julmuuksia ei enää koettaisi. Ei enää uusia srebrenicoja!