Kokkolassa eräässä perheessä tapahtui omaishoitajana toimivaa puolisoa kovasti koskettanut draama. Dementoitunut hoidettava joutui sairaalaan. Kun puoliso meni häntä katsomaan, potilas oli lähiomaiselle mitään ilmoittamatta, saati mielipidettä kysymättä, siirretty muualle.Kauan naimisissa ollut aviopari oli lapseton. Siksi järkyttynyt omaishoitaja joutui vielä hätänsä kanssa hakemaan apua ystävältä. Onneksi sellainen oli olemassa.
Tapaus ei ole läheskään ainoa tai kovin ainutlaatuinen, edes Keski-Pohjanmaalla.
Uutinen Sairaala hukkasi vanhuspotilaan (Kp 9.7.) vihastutti taas. Oikeastaan häntä ei hukattu, eikä hän kadonnut potilasrekisteristä. Oulun yliopistollinen sairaala vain yksinkertaisesti unohti ilmoittaa 82-vuotiaan omaishoitajalle ja tai/ja tyttärelle, että potilas olikin siirretty kuntoutussairaalaan.
Sieltä läheiset vihdoin oma-aloitteisesti ”etsien” löysivät vanhuksen, kun hän ei ollutkaan Diakonissalaitoksella, jonne ihmettelyn jälkeen OYS:sta väitettiin hänet siirretyn...!
En ymmärrä, kuinka nykypäivän sairaanhoidossa sivistysvaltiossa voidaan näin menetellä. Perustuukohan ajattelu entisajan ”lääkäri/ hoitaja on Jumalasta seuraava” -luuloon tai käsitykseen sairaalan omistamasta potilaasta.
Oli ihminen sitten kuinka vanha, dementoitunut, huonossa kunnossa, kuolemaisillaan tai muuta, niin ellei hänen kanssaan voi keskustella, on aina, poikkeuksetta otettava yhteys henkilöön, joka on ilmoitettu lähiomaiseksi tai muuten läheisimmäksi.
Tämän pitäisi olla kaikille sairaaloille, hoito- ja hoivalaitoksille täysin selvä asia. Mikä siinä sitten mättää?
”Hukatun” potilaan sijasta on oikeampi puhua hukatusta inhimillisyydestä, käsittämättömästä piittaamattomuudesta ja erittäin huonosta hoitokäytännöstä.
Kirjoittaja on Keskipohjanmaan
mielipidetoimittaja.
eevainkeri.kluukeri@kpk.fi
