Aktiivisella otteella Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajuuteen tarttunut Pekka Hyvärinen on puuttunut aiemminkin nettikeskustelujen pelisääntöihin. Savon Sanomien eilisessä haastattelussa hän teki niin entistä selkeämmin. Hyvärinen toivoo, että tiedotusvälineet karsisivat verkkosivujensa keskusteluista karkeimmat asiattomuudet ja ala-arvoisuudet. Karsimisen paras keino olisi etukäteisvalvonta, kirjoitusten seulominen jo ennen julkaisemista. Kakkosvaihtoehtona on, että palstoille pääsevät vain omalla nimellään kirjoittavat. Vähintäänkin pitää suosia nimellä kirjoittavia.Pekka Hyvärinen ansaitsee tunnustuksen tärkeän ja kiinnostavan keskustelun vauhdittamisesta. Välitöntä menestystä hänen ehdotuksilleen ei voi kuitenkaan luvata, ei varsinkaan anonyymin nettikirjoittelun lopettamista koskevalle.
Huomion arvoista on, että Hyvärisen asenne nettikeskusteluihin on myönteinen. Hän pitää upeana, että kymmenet tuhannet suomalaiset käyttävät sananvapauttaan median nettisivuilla.
Kannatettava on myös Hyvärisen tavoite törkeyksien karsimisesta. Se on kaikkien etu, ei vähiten kirjoittajien itsensä. Nimetön tai nimimerkkikirjoittaminen ei vapauta ketään juridisesta vastuusta.
Törkeyksien julkaiseminen ei palvele myöskään julkaisijoiden etua. Ei ainakaan perinteistä eikä uutta mediaa edustavien, tuskin muidenkaan.
Millä keinoin nettikeskustelut pidetään säällisen siivoina, siitä näkemykset ja käytännöt eroavat myös median sisällä. Päivälehdetkin ovat jakautuneet tässä kahteen ”koulukuntaan”.
Osa on pitäytynyt – tai siirtynyt – Hyvärisenkin kannattamaan kirjoitusten etukäteiseen läpikäyntiin. Se on ollut monien maakuntalehtien, myös Keskipohjanmaan, käytäntönä. Sitä pitää ainoana kestävänä vaihtoehtona myös STT:n haastattelema Helsingin Sanomien päätoimittaja Reetta Meriläinen. Siinä keskustelun pelisäännöt ovat samat ympäri vuorokauden.
Osa taas on suosinut alusta pitäen tai siirtynyt viime aikoina niin sanottuun jälkimoderointiin. Epäasialliset kirjoitukset noukitaan Aamulehden tapaan jälkikäteen pois lehden nettisivuilta. Tällöin on mahdollista keskustella öisin – ja joidenkin lehtien osalta myös viikonvaihteisin – ei periaattein kuin päiväsaikaan tai arkena. Päiväetiikka on yöetiikkaa tiukempi.
Miltei koko lehtikentän yhteisenä nettikäytäntönä on nimimerkkikirjoittelun salliminen. Monesti julkaisemiseen ei vaadita edes nimimerkkiä.
Anonyymistä mielipiteiden vaihdosta on muodostunut nettiin yleinen käytäntö. Sellaisena se myös säilyy. Kirjoittajille se on ”saavutettu etu”, eivätkä sitä ole lopettamassa myöskään aktiivisia nettikäyttäjiä lisää mielivät julkaisijat.
Heidän on kuitenkin pidettävä – tavalla tai toisella – huolta siitä, että kunnian loukkaaminen, kiusaaminen ja muu ala-arvoinen ei ole mahdollista. Ei nimellä, nimimerkillä eikä nimettömänä.
Pekka Hyvärinen rajasi linjauksensa tiedotusvälineiden verkkosivuilla tapahtuvaan keskusteluun. Ymmärrettävästi, koska sen pelisäännöt ja sitä koskeviin kanteluihin vastaaminen on JSN:n heiniä. Mutta kuinka pitää suhtautua muihin verkkokeskusteluihin ja niitä ylläpitäviin? Saako niillä sanoa mitä tahansa?
