EVIJÄRVIEvijärven Harrastajateatterissa hallitaan historian kuvaus. Jo vuodesta 2003 Väinöntalon pihapiirissä on esitetty toinen toistaan mielenkiintoisempia hirtoriallisia näytelmiä. Tämän vuoden kantaesitys on Kalkki ja Risti. Sujuvan ja sopivasti hupaisan käsikirjoituksen ovat kirjoittaneet Katja Kujala ja Päivi Kultalahti.

Näytelmä maalaa komean kaaren Järviseudulla 1800-luvulla vaikuttaneen rovasti Jakob Fellmanin elämästä. Selkeästi nousee esille myös alueen ihmisten mentaliteetti, helppoa ei ollut Fellmanin kaitsea seitsemää kappeliseurakuntaa. Mielenkiintoisia persoonia putkahtelee esiin kansan riveistä, ja näitä erilaisten ihmisten kohtaamisia on antoisaa seurata.

Lappajärveläinen Katja Kujala on onnistunut ohjauksessaan erinomaisesti. Hän on saanut puhallettua tekemisen hengen kolmikymmenpäiseen näyttelijäkaartiin, jossa esiintyjiä on useista Järviseudun kunnista. Lavastuksen suunnittelusta vastannut Päivi Pöyhölä on laatinut oivaltavan estraadin. Nautittavaa oli myös kuulla selkeästi repliikit. Siitä kiitos kuulunee äänentoistosta vastanneelle Ulpu Viinamäelle.

Suuresti epäillen ja entistä kappalaistaan kaivaten ottavat seudun asukkaat vastaan Lapista saapuvan Fellmanin. Miehen, joka antaumuksella kehittää alueen teollisuutta ja maanviljelystä, ja jonka intohimona ovat myös henkiset kansanperinteet ja luonnontieteet. Valitusta sielunravinnon vähyydestä kuuluu ennen kaikkea heränneitten riveistä. Mutta Fellman huolehtii kansalaisistaan, antaa heille leivän, ymmärtää että kylläisellä vatsalla sielukin voi paremmin.

Pääosassa nähdään Teemu Varis, joka suoriutuukin hyvin tehtävässään. Hän onnistuu ilmaisemaan Fellmanin luonteen ja tekemään hahmolle luontevan vanhenemisen kaaren. “Sielulle käypä” vaimonsa, Helena, saa lämpimän olemuksensa Maria Välikankaalta. Heidän yhteishenkensä tulee koskettavasti esiin muun muassa kohtauksessa, jossa Fellman elää painajaisiaan. Tuossa kohtauksessa myös Antti Purolan sävellystyö Fellmanin painajainen sytyttää tunnelman. Musiikillisesti ja visuaalisesti vaikuttavaa työtä.

Erityisesti on mainittava mainion näyttelijän työn tehnyt Jukka Vesala, joka löytää oman tulkintansa niin Lapin miehenä, rippikoululaisena kuin rovasti Stenbäckinäkin. Toinen ehdottomasti vaikuttava persoona on Lappajärven papin, F.P.Kemellin roolissa esiintynyt Esa Rentola. Herännäisyyden hurmos ja “synnittömän ihmisen” hahmo luontui Rentolalta loistavasti.

Muutenkin on merkillepantavaa, kuinka antautuneella asenteella kaikki näyttelijät toimivat. Joukko saa historian elämään juuri tämän heittäytymisensä ansiosta, ja näin mielenkiintoisia kohtauksia kehittyy näyttämölle yksi toisensa jälkeen. Milloin ovat piiat ja rengit elementissään, milloin kylien miehet, milloin rippikoulun nuoret. Yhdessä tehden historia saa siivet, ja katsojalle tulee tutuksi melkoinen mies, Fellman, aikansa leivän ja sanan jakaja.