KAUSTINENNe kesäyöt – tribuuttikonsertti Anki Lindqvistille. Solistit Tarja Merivirta, Johanna Kurkela, Jonna Tervomaa ja Jippu. Olli Haavisto (steelkitara, dobro), Kukka Lehto (viulu), Juha Tikka (basso), Jarmo Saari (kitarat), Matti Kallio (kosketinsoittimet, harmonikka, mandoliini, tinapilli), Janne Haavisto (rummut). Valio Areena 18.7.

Kun Jippu lauloi areenalla seisomaan nousseelle festivaaliyleisölle bluesin ja jazzin sekaisella svengillä Ankin tunnetuksi tekemää Sunnya kuin omaansa, niin aurinko tosiaan paistoi meille. Ja se on tänä kesänä kertomisen arvoinen uutinen.

Konsertin onnistuminen ei ole uutinen, sillä näin sen piti mennä. Olli Haaviston kokoaman innoittuneen housebändin ja toisiaan sparraavien solistien soittotalkoot olivat kaunis ele Anki Lindqvistille (1945-2007), viiden vuosikymmenen musiikkivaikuttajalle ja lauluaarteiden löytäjälle.

Ankihan esitteli meille Jacques Brelin laulut ja levytti eniten versioita suosikkinsa Buffy Sainte-Marien tuotannosta. Näiden sävellykset olivatkin tribuuttikonsertin huippuja, vaikka klassikot ovat aina haasteita.

Alussa Johanna Kurkela ei löytänyt Maan lapsissa Ankimaista vivahteikkuutta, jolla kuvittaa Brelin karusellilaulun kaaria, mutta loppupuolen hallittu ja herkkänä polveileva Jos nyt menet pois teki kunniaa belgialaismestarin bravuurille. Kyyneleet kihosivat Kurkelan silmiin päätöskuiskauksessa ”Älä mene pois”, jonka voisi tulkita osoitetuksi laulun rakastetulle, tai Ankille, tai vain halulle synnyttää tai kuulla hyvää musiikkia. Onneksi parhaat laulut eivät mene pois muodista.

Jonna Tervomaa sai esittää Jake Nymanin kertoman mukaan Ankille läheisimmän laulun Niin kauan kuin tää kestää saa, joka soi niin Nymanin häissä kuin Ankin hautajaisissa. Loistavien sovitusten dynamiikka huipentui Sainte-Marien ikivihreässä. Jonnan hidasteleva, tyynen toteava säepudottelu huipentui välikkeiden orkesterimyrskyyn, johon Kukka Lehdon viulun ja Olli Haaviston steelkitaran ylä-äänet toivat ylimaallista viiltävyyttä.

Pahan tytön Jonna kähisi bändin melko lonksuvana versiona, jos vertaa Kinksin alkuperäisen brutaaliin runttaukseen. Rokkenrolli ei juontajan protesteista huolimatta liene ominta Ankia, vaikkei ulapalle tuijottelevan kaunosielun viittaa hänelle pukisikaan.

Tarja Merivirta väkevöitti laulun Miksen koskaan saa olla kuin toiset. Johnny Cashin sävel toi henkäyksen taapäin nojaavaa, raikasta Amerikan countrya. Kertosäkeessä Merivirta ja Kukka Lehto virittivät areenalle peräti McGarriglen sisarukset mieleen tuovia lauluharmonioita. Matti Kallion repäisevä harmonikka kruunasi latotanssit kappaleessa Se la vii, sanoi vaari. Sitä herkemmin säesti Kallion tinapilli Merivirran löydettyä Dona Donan vanhasta iskelmäkulusta sen kaihoisan juutalaisytimen.

Nyman esitteli ”Marseillen murteella” Francoise Hardyn tunnetuksi tekemän ja Tervomaan viehättävästi tulkitseman chansonin Pyörteitä. Mieleen tuli, että Anki oli paitsi yhtä kaunis kuin 60-luvun ranskalaisikoni Hardy, myös tämän kaltainen, meillä harvinainen laulelmien tulkki. Missä ovat kaikki runotytöt, nyt kun heitä tarvitaan?

Jipun valitsema Ankin sävellys Varjot tai Hectorin Neljä vuodenaikaa olivat oivallista runotyttöainesta, mutta laulaja sukelsi laulujen syövereihin hurjalla kiihkolla. Amerikkalaistermi ”torch song”, soihtulaulu, viittaa saavuttamattomalle kohteelle osoitettuihin, kipuileviin rakkaudenvaloihin. Jos Merivirta, Kurkela ja Tervomaa kohottivat laulusoihtunsa ylpeinä, niin Jippu oli liehuva liekinvarsi.

Sunnyn Janis Joplinmainen loppuhurmos selätti katsomon. Rakkaani hylkää mua ei paljasti suuren tulkitsijan, kun esitys kohosi selkäpiitä värisyttävän läpitunkevista, valittavista mustalaissävyistä seesteisesti kulkeviin välikkeisiin. Nuori, nöyrä lavadiiva puristeli käsiään dramaattisesti, kituva ääni ähkyi ja nyyhki. Jipun esitys eli joka hetki kuin riivattuna, ollen vain piirun päässä parodisista ylilyönneistä, mutta rimaa ei hipaistu. Jipun palavat tulkinnat tekivät puhkitutuista lauluista jännittäviä löytöretkiä, niin esittäjälle kuin kuulijalle. Bravo!

Ankin sisaren esiintyjille tuomat kukkaset olivat ansaittuja.