Arja Päivärinta KALAJOKI (KP)
Valkoinen suksimetsä, tikapuut taivaisiin ja karu ylämäki. Lavastus puhuttelee katsojaa jo ennen kuin näyttämölle saapuu hiihtoasuinen mies. Lähdetään liikkeelle Lahden Maailmanmestaruuskisoista, siitä kun on tullut tieto ensimmäisistä dopingkäryistä.
Haapajärvisen Mika Myllylän kirjan Riisuttu mestari on varmasti moni keskipohjalainenkin lukenut, mutta jo ennen sitä hänen tarinaansa on ehditty kerrata ja puida niin julkisuudessa kuin yksityisesti. Juuri kun tuntui siltä, että puheet hiihtäjien dopinginkäytöstä alkoivat painua unhon yöhön, ne nousivatkin takaisin otsikoihin. Teatteri Willi Lakeus ei olisi voinut valita Kalajoen kesäteatteriin ajankohtaisempaa näytelmää.
Näytelmässä palataan Myllylän lapsuuteen Ruotsissa. Siihen, miten tuttavuus uusiin kavereihin solmittiin nyrkein ja miten poika eristäytyi ja innostui isän jäljissä lenkille ja suunnistamaan. Lapsen parhaat muistot ovat kesälomamatkoista Reisjärven ja Haapajärven mummolaan. Kun perhe palaisi vihdoin takaisin Suomeen, Mikaa vain paleli.
Tie karpaasiksi ei ole suoraviivainen. Tulee pettymyksiä, luopumisia, keskeyttämisiä. Tietoisuuden rajamailla häilyy tavoite olympiakullasta. Se tuntuisi varmasti ihanalta. Valmentaja Aarne Aho on korostanut itsetuntemuksen tärkeyttä, sitä, että huipulle pääsee vain yksin, ei talutettuna. Hiihtäjä kokeilee toppatakkimiesten kehittelemät ternimaidot ja alppimajat, mutta palaa omalle Tervanevalleen, koska lopulta uskoo vain raakaan ja vaativaan harjoitteluun.
Kun olympiavoitto aikanaan tulee, ei voittaja jaksakaan kauan hymyillä.
Hannu Matti Tyhtilän dramatisointi Myllylän kirjasta on kuin jännitysnäytelmä. Se tempaa katsojan mukaansa. Yhden miehen monologimainen tilitys muuttuu dramaattiseksi tarinaksi tavoitteesta, sen saavuttamisesta ja kaiken katoamisesta. Tuomas Kumpulaisen ohjauksessa kolme Mikaa elävät Riisutun mestarin elämää läpi kuin se olisi heidän omaansa. Kolme miestä on välillä yksi, välillä kaksi ja kolme tai enemmänkin. Tarina etenee kisasta toiseen, pettymyksestä toiseen. Tekeminen ja meneminen naurattaa, vaikka ilonaiheita ei tekstissä ensimmäisten lasikuituisten järvisten jälkeen paljon tarjota.
Timo Torvinen, Henri Tuominen ja Arvo Vähäkangas pelaavat saumattomasti yhteen. Heidän mukanaan eletään yhden kilpahiihtäjän tarina alusta loppuun. Samalla saadaan rautaisannos hiihtourheilun lähihistorian kertausta. Näkökulma on yksipuolinen, ehkä itsesäälin värittämäkin, mutta takaa kuultaa nuoren pojan innostus Katsojan on helppo uskoa, että urheilijan oma voitontahto, jota yleisön ja median toiveet ja kiinnostus kiihottavat, on niin suuri, että se menee kaiken muun ohi. Että elämä on elämisen arvoista vain silloin, ”kun mono on oikein syönnillään”. Oliko se dopinginkäytön arvoista, ei Riisuttu mestari anna suoraa vastausta, saati selitystä.
Kumpulaisen fyysisesti vauhdikkaassa ohjauksessa on monta viihdyttävää täkyä yleisölle, joka niihin myös hanakasti tarttuu. Yksi kesän kiinnostavimmista teatterielämyksistä on tarjolla 10. elokuuta saakka.
Teatteri Willi Lakeus Kalajoen Hiekkasärkillä: Riisuttu mestari. Kirjoittanut Mika Myllylä, dramatisointi Hannu Matti Tyhtilä, ohjaus Tuomas Kumpulainen. Näyttämöllä Timo Torvinen, Henri Tuominen ja Arvo Vähäkangas. Seuraavat esitykset la 19.7. klo 16, su 20.7. klo 14, ke 23.7. ja to 24.7. klo 19.