KAUSTINEN (KP)

Tanssiteatteriteos 7 veljestä on väkevä voimannäyttö monen eri taiteenalan toimivasta liitosta. Vesa Tapio Valon sovitus ja ohjaus Aleksis Kiven rakastetusta tarinasta Jukolan jukuripäistä on tehty tähän aikaan alkuperäisteoksen henkeä unohtamatta.Samuli Nordbergin koreografia on erinomainen.

Tuskin koskaan olen nähnyt festivaaleilla Kaustinen-salissa yhtä upeaa valon, lavasteiden, äänen, tanssin ja teatterin kokonaisuutta. Valitettavasti esityksen viimeiset parikymmentä minuuttia tipauttavat katsojan tarinan imusta. Loppu hössötyksineen ei kerta kaikkiaan toimi. Olisin ollut valmis viheltämään pelin poikki jo siinä vaiheessa, kun pojat laulavat toistamiseen laulun oravasta. Tunne on niin huikea, että kurkkua kuristaa.

Vesa Tapio Valo on rautainen ammattilainen, joka on valinnut yhteistyökumppanikseen liudan muita ammattiosaajia. Niinpä katsoja ei kertaakaan kärsi näyttämötyöskentelyä seuratessaan. Velipoikien fysiikka, tanssien liikekieli ja draaman taju ovat hanskassa. Luonteiden karaktäärit nousevat selkeästi esille eikä seitsemässä nuoressa miehessä ole yhtään ainoaa heikkoa lenkkiä.

He kaikki ovat yksikertaisesti hyviä, mutta erikseen on mainittava Juhanin roolin esittävä Antti Timonen, joka on taidoiltaan monilahjakkuus. Timonen on hyvä näyttelijä, tanssija ja huikea laulaja. Myös Osku Haavisto on kertakaikkisen valloittava Timo ja Panu Hietalahti passelin sovitteleva Aapo.

Antti Jaakolaa parempaa Eeroa( ja myös Luciferusta) on vaikea keksiä, Antti Seppänen Simeonina on hauras ja sielukas, Sampo Kerolan Laurin humalasta voisi jokainen humalaista näyttelevä käydä ottamassa oppia ja Veli Lehtovaaran Tuomas on aito. Tämä joukko näyttelee yhteen; orpojen pyristely yhteiskunnan kahleista on aitoa ja veljesrakkaus yleisöäkin liikuttavaa.

Vesa Tapio Valo on ohjannut joukkoaan taiten. Ylilyöntejä ei ole, jokainen tarina menee omalla painollaan väliin naurattaen väliin ihan itkettäen. Lisäksi veljesten laulu on nautittavaa ja Iiro Ollilan sävellystyö erinomaista. Poikien touhua seuraavat konkarit, äiti Maria Wolska ja sokea eno Langry ovat molemmat komean karismaattisia.

Cirque du Soleil´n ohjelmissa ympäri maailmaa esiintyneiden akrobaattien Pauliina Räsäsen ja Slava Volkovin työ on huikeaa, mutta silti kyseenalaistan heidän mukanaoloaan. Teos ei myöskään luota tanssin kieleen, vaan tanssija joutuu välillä tanssiessaan myös puhumaan tai sitten tanssien päälle replikoidaan. No, eihän repliikeistä tällöin juuri selvää saa. Tekstiä olisi voinut aivan hyvin karsia, ja silti yleisölle ei olisi jäänyt epäselväksi, missä mennään.

Ensimmäinen puoliaika on pituudessaan äärirajoilla, siksipä toista puoliaikaa olisi saanut karsia reippaasti, jotta teoksen huikea jännite olisi säilynyt loppuun saakka.

7 veljestä. Ohjaus ja sovitus Vesa Tapio Valo, koreografia Samuli Nordberg, sävellys Iiro Ollila, lavastus Pekka Korpiniitty, äänisuunnittelu Antti Nykyri, valot Teemu Nurmenlin.