OULU

Vuoroin vieraissa. Kirsi Autio ja Elina Lind Oulun taidemuseossa. Kulttuuritalo Valvessa 27.6.-31.8.

Oulun taidemuseon viisivaiheisen näyttelysarjan Vuoroin vieraissa päättävät Oulun taiteilijaseuran raahelainen jäsen graafikko Kirsi Autio (s.1976) ja hänen toiseksi näytteilleasettajaksi kutsumansa nurmolaissyntyinen, Tampereella asuva kuvataiteilija Elina Lind (s.1977).

Nuorten taiteilijoiden kekseliäästi toteuttamaa, kotiin, perheeseen ja perinteisiin liittyvää näyttelyä ovat motivoineet omat kokemukset ja juuri nyt ajankohtaiset elämäntilanteet. Aution herkkien, pohdiskelevien grafiikan vedosten ja sekatekniikkatöiden vastapainona ovat Lindin veistokset, installaatiot ja omaleimaiset kanavatyöt.

Kirsi Autio, 1-vuotiaan pojan äiti, on lapsen myötä kokenut koko arvomaailmansa muuttuneen:

– Unelmat törmäävät arkeen ja lapsi määrittelee myös taiteelle jäävän ajan. Koen voimakkaasti olevani taidegraafikko. Valmistan paperin itse. Jos jokin kuva-aihe kiinnostaa, sijoitan sen eri yhteyksiin hahmottaessani uusia kokonaisuuksia. Haluan välittää elämyksiä ja ajatuksia omien kokemusteni pohjalta.

Naisen egoa ravistelevat ristiriidat taiteilijana, vaimona ja äitinä havainnollistuvat Aution teoksissa yksittäiskuvina ja sarjoina. Teoksen Onnellinen alku kohdennuksia ovat hääkenkä, valokuva pitsiliinoineen ja sakset. Omakuva marttyyriäitinä varjostuu katseen peittävillä tummilla ripsillä. Rintaa ja keskivartaloa kuristava vahva köysistö ja sammunut hehkulamppu symboloivat aihetta Toinen nainen.

Piparkakkumuottien yksinkertaisia akka- ja ukkohahmoja hyödyntäen Autio on luonut naivistisilmeisen kuvasarjan, jossa parisuhteen odotukset, haaveet ja roolit ovat puntarissa, kuten nimistäkin, Hedelmäpeli, Kielletty ajosuunta, voi päätellä.

Mitä pohjalaisen agraarikulttuurin kasvatti Elina Lind kantaa kotinsa perinnöstä ja arvomaailmasta mukanaan ja mitä kyseenalaistaa, se kaikki on hänen taiteensa käyttövoimana.

Emännän rooli, häneen kohdistettu arvostus, mutta myös mitä moninaisimmat odotukset taloudenpidon eri sektoreilla, on innostanut Lindiä tulkintoihin, joista ei puutu komiikkaa eikä kritiikkiä, mutta joissa myös perusarvot korostuvat.

Kun joukko toisiinsa hitsattuja puhtautta hohtavia tiskialtaita on muotoutettu liukumäeksi tai nojatuoliksi ja kun toisessa allasteoksessa Kumppanukset kasvaa lampun valaisema taimi, ei hellittämisen vihjeestä voi erehtyä.

Ikivanha käsityöperinne, kanavatyö, on kokenut täysin uuden sovelluksen Lindin Omakuvana. Lind kuvautti itsensä studiossa ja normaalikokoinen kuva siirrettiin kanavakankaalle. Oikeat värilangat Lind tilasi lähettämänsä värikuvan perusteella, mutta suunnitteli ja ompeli värialueet oman näkemyksensä mukaan. Työ vei aikaa puolitoista vuotta, mutta tuloksena on taatusti uniikki omakuva ja arvokas sukukalleus.

Valtavaan seinäinstallaatioonsa Perinnemaisema Lind on käyttänyt suvun kotitekstiilejä, lakanoita, tyynynpäällisiä pyyhkeitä, liinoja ja niin edelleen. Muutamasta sadasta päällystetystä pikku tyynystä Lind on sommitellut lakeuden avaran, kesäraikkaan maiseman, huikean kunnianosoituksen kotiseudulleen.

Aikana, jolloin kodin käsite on hajaantumassa, tällainen näyttely tähdentää ydinperheen merkitystä yksilön identiteetin kehittäjänä. Autiota ja Lindiä ei voi olla onnittelematta tuloksesta.