Eileen Favorite, Sankarittaret. Suom. Maria Erämaja. Gummerus 2008.

Sankaritar-romaanin takaliepeestä luin, että Eileen Favorite opettaa kirjoittamista Chicagon taideinstituutissa ja että hänen novellejaan ja runojaan on julkaistu useissa kirjallisuuslehdissä Yhdysvalloissa. Sieltä ilmenee myös, että Sankarittaret on kirjailijan esikoisromaani.

Tältä pohjalta ymmärrän Eileen Favoriten aihevalinnan oikein hyvin. Mikä olisi kasvattavampaa kuin asettaa sankarinsa seikkailemaan tuttujen kirjojen sankaritarten joukkoon? Näin saisi ehkä heräämään nuorten opiskelijoiden kiinnostuksen kirjallisuuden klassikoita kohtaan.

Favoriten idea on loistava, joskaan ei kovin omaperäinen. Gustave Flaubert’n luomus Rouva Bovary seikkailee jo Woody Allenin novellissa Kugelmassin tapaus vuonna 1980 suomeksi ilmestyneessä kokoelmassa Sivuvaikutuksia. Mielisairaalakohtausten hoitajat tuovat eittämättä mieleen Ken Keseyn romaaniin perustuvan elokuvan Yksi lensi yli käenpesän, saksalainen paksu kotiapulainen Ruusujen sota -elokuvan, faktan ja fiktion hulvaton sekoittelu menneiden vuosien amerikkalaisen suosikkisarjan Twin Peaksin jne.

Amerikkalaista kesyilyä on myös päähenkilö Penny Entwhistlen seksuaalisen heräämisen kuvaus. 13-vuotias teinityttö harmittelee rintojensa hidasta kasvamista kuten kuka tahansa (amerikkalainen) tyttö ja näkee unta druidikuninkaan kohtaamisesta metsässä, mikä sitten tapahtuukin. Kirjan lopussa ilmenee, ettei hän itsekäään ole kuka tahansa au-lapsi, vaan että Emily Brontën Humisevan harjun sankari on vaikuttanut olennaisesti hänen maailmaantuloonsa.

Nuoria suomalaislukijoita kohtaan Sankarittaret-romaanissa on vaarallinenkin juonne. Päähenkilö ja hänen finninaamainen teiniystävänsä Albie polttelevat marisätkiä ikään kuin paheesta ei olisi mitään seurauksia ja ikään kuin ne kuuluisivat nuoruuteen normaalina ilmiönä.

Vaarallisempaa kuin marisätkän vetäminen on kuitenkin teoksen huono kieli. Paitsi, ettei kääntäjä ole oikonut pahimpia kliseitä, kirjan editori (jos sellaista enää kustantamoissa edes onkaan), ei ole vaivautunut poistamaan häiritseviä sana- ja lausetoistoja.

Tätä kirjaa pitäisi suositella teini-ikäiselle ahmimisiän ohittaneelle kirjallisuuden harrastajalle. Teen suosituksen kuitenkin tietyin varauksin. Kevyesti huumausainekokeiluihin suhtautuva teos ei sovi kenen tahansa nuoren käsiin. Kustantajan hyväksymälle kankealle käännökselle antaisin myös huutia. Kaikkea ei tarvitse saada markkinoille tulipalovauhtia. Painettu kirja on viime kädessä kestokulutushyödyke.