Pirkko Räntilä: Elämäni matkat. Barents Publishers-Fin 2008

Rakuveistäjänä tunnettu ja arvostettu Pirkko Räntilä yllätti ja ihastutti taiteensa tuntijat vuonna 2006 esikoisteoksellaan Sotalapsi 4779. Kirjailija Bengt Pohjonen kiinnostui Räntilän tekstistä ja otti teoksen julkaistavakseen Barents-kustantamossa.

Esikoisteos on koskettava kehitystarina varhain äitinsä menettäneestä oululaistytöstä, joka isän rintamalla ollessa joutui äitipuolensa hyljeksimäksi ja isänsä tietämättä Ruotsiin lähetetyksi. Pirkossa jo lapsena ilmenneet luonteenpiirteet, rohkeus, itsenäisyys ja oikeudentaju, auttoivat häntä selviytymään vieraassa paikassa ja kamppailemaan tasaveroisuudestaan myös ruotsalaisen koulutovereittensa joukossa.

Viidentoista ikäisenä Suomeen palannut Pirkko lähti vielä toistamiseen Ruotsin-kotiinsa, kunnes kotimaan kaipuu ja vahvistuva tietoisuus omasta identiteetistä toivat hänet lopullisesti takaisin.

Sarjan toisessa osassa Sotalapsen kotimaa, 2007, Pirkko johdattelee lukijansa aikuisuutensa vaiheisiin, työelämään etsiytymiseen, nuorena solmittuun avioliittoon, äitiyteen, urakehitykseensä ravintola-alalla, sen huipennukseen, hovimestarivuosiinsa saakka.

Jorma Aspegren kustannus Barentsista julkisti kesäkuussa Pirkon kesänäyttelyn avauksen yhteydessä Oulunsalon Varjakassa hänen elämäkertasarjansa kolmannen osan, Elämäni matkat.

Pirkko ja hänen miehensä Leo pyrkivät jo varhain avartamaan neljän poikansa maailmankuvaa. Lähiympäristön pyörä- ja hiihtoretkien jälkeen käytiin Ruotsissa ja Norjassa. Innokkaana laskettelijana Pirkko tutustutti poikansa sekä koti- että ulkomaisiin rinnekeskuksiin. Kun saatiin oma auto, pakattiin välttämättömät tavarat matkaan ja suunnattiin Keski-Eurooppaan ilman sen tarkempia matkasuunnitelmia.

Poikien alkaessa matkustella omin päin vanhempien kahdenkeskinen, vuosikymmeniä jatkunut tutustuminen Eurooppaan, Lähi-Itään, Kiinaan ja Afrikkaan saattoi alkaa.

Ranskasta ja varsinkin Pariisista, taiteen Mekasta, tuli Pirkon ja hänen miehensä ehdoton suosikkikohde. Molempien jäätyä eläkkeelle taide oli jo saanut Pirkosta ratkaisevan otteen ja hänen uransa rakuveistäjänä alkoi vauhdittua. Sittemmin Pirkko on kutsuttu useisiin näyttelyihin mm. Pariisiin, jossa hänen ihmisläheinen taiteensa on omalaatuisella muotokielellään ja syvällä sanomallaan koskettanut kansainvälistä yleisöä.

Avioparin tunnelmat Pariisissa tiivistyivät heidän siellä viettämällään 55-vuotishäämatkalla. Keskeinen luottamus ja rakkaus on ollut heidän elämänsä kantava voima.

Pirkon kieli rönsyilee hänen muisteluissaan mielikuvamaisen vapaana. Tajunta nostaa esiin mielenkiintoisia kohtaamisia, outoja paikkoja, yllättäviä tapahtumia ja kommelluksia, jotka määrittävät kulloisenkin matkan luonteen ympäristöä ja nähtävyyksiä vaikuttavammin.

Matkakirjan lopusta löytyy Pirkon koko elämänfilosofian tiivistävä katkelma: ”Ei elämän rikkaus ole riippuvainen suurista rahoista vaan taidosta ottaa kaikki irti, jok’ikisestä pienestä hetkestäkin. Siitä on kysymys, että osaa ymmärtää, ottaa vastaan ystävyyttä ja huomiota, olipa ihminen missä tahansa ja siitä, että muistaa antaa takaisin aitoa iloa. Näin syntyy parempi maailma.”