HAAPAVESI

Perjantain elämysrikkaassa kirkkokonsertissa Haapaveden kamariorkesterilla oli vieraita koti- ja ulkomailta. Kynnys klassisen- ja kansanmusiikin välillä oli olematon tai ainakin matala. Samanarvoinen kunnioitus, välittömyys ja rentous vallitsee – arvoa annetaan, mutta mitään ei turhaan kumarreta. Se on orkesteria johtavan Timo Hannulan suuri ansio. Haapavedellä on poikkeuksellista, yhteisöllistä musiikillista lahjakkuutta.

Orkesteri taipui taitavasti soittamaan moni-ilmeisen ohjelmiston. Konsertin tilkkutäkkimäinen rakenne hieman häiritsi, mutta vahvoja elämyksiä tarjottiin. Kappaleet olivat kiinnostavia ja kaikki omalla tyylillään mahtipontisia.

Lähiseudun nuorista musiikinharrastajista koostuvan orkesterin klassiset teokset olivat yleisölle helposti omaksuttavia. Konsertin alkusoittona toimi Kuningatar Sheban saapuminen Händelin oopperasta Salomon. Vivaldilta kuultiin kaksi teosta. Konsertto viululle a oli mieliinpainuva, sillä solistina toimi arviolta 11-vuotias Viktorija Lezhneva. Tyttö hämmästytti soittamalla taitavasti, varmasti ja puhtaasti. Mitä tästä lahjakkuudesta vielä kehittyykään! Konsertto kahdelle mandoliinille G yhdisti luontevasti kansanmusiikin ”taidemusiikkiin”, kun mandoliini-taiturit Petri Hakala ja Jarmo Romppanen miellyttävästi vuoropuhellen soittivat pelimannimusiikista tuttua soitinta. Hyökyaaltokatasrofin uhreille sävelletty Hrista Danchevin Lamento (Banda Aceh) oli uudempaa musiikkia ja mielikuvista rikas, lohduttava kuuntelukokemus pitkine linjoineen. Yrjö Seppänen oli keskittynyt solisti ja haikea klarinetti oikea soitin tähän teokseen.

Makupaloja festivaalien ulkomaisista esiintyjistä tarjosivat irlantilaiset Aidan Brennan, Paul McGrattan ja Gerry O?Connor soittaen viululla, irlantilaisella huilulla ja kitaralla kepeitä ja lennokkaita perinnekappaleita. Stockholm Lisboa project-yhtyeestä esiintyivät portugalilaiset fado-laulaja Liana ja perinneviulisti Sérgio Crisóstomo. Kirkko kaikui kun fado soi a cappella upeasti tunteesta täytenä. Perinteiset portugalilaiset kansansävelmätkin olivat täynnä hellivää melankoliaa.

Konsertin huikaisevaan lentoon nosti ruotsalainen Väsen-yhtye jo sinfoniaorkesteriksi paisuneen Hakon kanssa. Mikael Marinin sovitukset Olov Johannsonin Björkbergspolskasta ja perinnesävelmästä Vilse i betlandet olivat elokuvamusiikkimaisen massiivisia, täynnä svengia ja energiaa. Jousien rytmillisyyttä sekä sellojen ja bassojen muhevia matalia taajuuksia oli käytetty ansiokkaasti hyväksi. Orkesteri lunasti paikkansa ihailtavasti. Väsenin jatkuvaa, kuuntelevaa kommunikaatiota oli nautinnollista seurata. Tunnelmista laskeuduttiin Ahti Sonnisen sovittaman Värmlantilaisen laulun myötä. Se hieman notkahtaen yhdistyi tansanialaisen Arnold Chiwalalan improvisaatioon IMPRO 2. Mies saapui laulaen opettamaan afrikkalaisen laulun, johon yleisö kertosäkeessä yhtyi. Siitä alkoi mahtava yhteisöllinen improvisaatio, johon osallistui koko kirkkokansa esiintyjiä ja viuluun tarttunutta orkesterin johtajaa myöten. Upea elämys.