Anne Saarikettu (KP)Vaunusepistä tunnetuimmat asuivat Etelä-Pohjanmaalla, vaikka jokaisella paikkakunnalla olikin oma seppänsä.
Kurikkalainen vaunuseppä ja maalari Sameli Siltala (1784–1830) eli ”Kisko-Sameli” oli Ilmajoen–Kurikan -alueen varhaisimpia paikallisia maalareita. Maanviljelyn ohella Siltala teki rekiä ja kiesejä sekä koristemaalauksia huonekaluihin.
Siltalan varhaisissa maalauksissa on vaikutteita ”Almin koulukunnalta” ja ne myös muistuttavat Gustaf Björkqvistin tekemiä. Björkqvist liikkui alueella vuoden 1800 paikkeilla. Siltala on voinut saada vaikutteita myös maalari Carl G. Krantzilta, joka myös maalasi ruusuja siniselle pohjalle.
Noin vuoden 1820 paikkeilla Siltala omaksui empireajan kirkkaan värityksen, joka näkyi hänen ajopeleissään ja huonekaluissaan.
Tsaarin vierailtua Etelä-Pohjanmaalla vuonna 1819 Siltala oli ensimmäisiä maalareita, joka käytti Venäjän hallitsijan symbolia, kaksoiskotkaa valtikkoineen, maalaustensa lisäkoristeena – tavallisimmin kaappien sarjaan maalattuna.
Siltalan poika peri isänsä taidot ja hänestä kehittyi isäänsä taitavampi.
Isä-Siltalan maalaukset ovat erittäin harvinaisia.
Kurikkalainen Juha Siltala (1807–1874) oli ”Kisko-Samelin” poika.
Juha Siltala teki ja raudoitti itse vaununsa ja rekensä, mutta joskus maalaustöiden viedessä kaiken ajan hänen vaimonsa Liisa (1801–1879) ja veljensä Joel auttoivat häntä.
Juha Siltalan mestarinäyte on Korsnäsin papille tilaustyönä tehty nelipyöräinen kalessi eli hevoskärry, joka ei kuitenkaan ole säilynyt jälkipolville. Sen sijaan Juha Siltalan tekemiä kirkkaanpunaisia rekiä ja kiesejä löytyy yhä Pohjanmaalta. Hänen hienoimmat työnsä ajoittuvat 1830–40-luvuille.
Juha Siltalan ajopelit erottuvat muiden vaunuseppien tekemistä paitsi kirkkailla väreillään, myös rohkeilla muodoillaan. Reet ja kiesinistuimet olivat kauniin punaisia ja niiden kyljissä olivat rokokoomuotoja seuraavat keltaiset, vihreät tai mustat reunukset. Ne olivat täynnä verhoja, pokaaleja, tähtiä ja kukkia. Rekien ja kiesien istuintilat oli maalattu sinisiksi tai mustiksi.
Juha Siltalan rekiä ja kiesejä myytiin markkinoilla ympäri Etelä-Pohjanmaata. Sitä kautta ne olivat myös esikuvina Vöyrin maalareille, jotka myös koristelivat kiesit 1850-luvulta lähtien kirkkain värein.
Yhtenä viimeisistä ”suurista” ajoneuvojen koristajista mainittakoon kurikkalainen maalari ja vaunuseppä Jaakko Harju (1835–1915).
– Harju teki ensimmäisen uusrokokootyylisen reen. Malli tuli alunperin Ruotsista, tietää kokkolalainen antiikkikauppias Raul Pohjonen.
Pohjanmaalla malli tunnetaan niin sanottuna kirkkorekenä.
Lukuisat muutkin eteläpohjalaiset koristelivat ajoneuvoja. Heidän suurimmaksi panoksekseen muodostui uusien synteettisten väriaineiden käyttö vähenevän koristemaalauksen rinnalla. 1800-luvun lopulla vallalla oli muotisuuntaus, joka suosi puuta jäljittelevää ootrausta. Perinteiset tavat koristella rekiä ja kiesejä jäivät unohduksiin uusrokokoon vallatessa muotokieltä.
– 1860-luku syrjäytti eteläpohjalaisten vaunuseppien tekemät kirkasväriset ajopelit ja tilalle tulivat mustat, uusrokokootyyliset kirkkoreet, joita edelleen löytyy monista keskipohjalaisistakin maataloista, Pohjonen kertoo.
Biedermeiertyyliin tehdyissä huonekaluissa suosittiin myös jalopuuta jäljittelevää ootrausta. Vuosisadan vaihteessa muodissa ollut tammea muistuttava ootraus peitti monet kauniit maalaukset alleen. Myös Etelä-Pohjanmaalla laajalle levinnyt herännäisyys vaikutti siihen, että vanhoja kukkamaalauksia peitettiin ”neutraalimmalla” ootrauksella. Ajoneuvojenkin koristeina oli lopulta vain muutama keltainen, vihreä tai punainen raita tummaa pohjaväriä vasten.
– Kirkkoreet ja kiesit maalattiin 1850-luvun molemmin puolin koristeellisiksi. Herätysliikkeiden ja körttiläisyyden myötä ne muuttuivat mustiksi, Pohjonen sanoo.
Lisäksi Pohjonen mainitsee, että koivistolaiset kärryt ja linjaalirattaat ovat peräisin Karjalasta.
– Niillä on oma mallinsa, joissa näkyy venäläisyys. Niitäkin myytiin kautta Pohjanmaan.
Vanhojen ajopelien kohtaloista Pohjonen on hyvin huolissaan.
– On valitettavaa, että niitä arvostetaan niin vähän. Tällä hetkellä pohjalaisesta talonpoikaisantiikista nimenomaan vanhat ajopelit ovat kaikista aliarvostetuimpia. Itse olen koettanut nostaa niiden arvostusta viemällä ajopelejä messuille nähtäville. Toivotaan, että yleinen innostus hevosharrastukseen saisi ihmiset siirtämään vanhat ajopelit ainakin katon alle, Pohjonen toivoo.
Lähteenä kokkolalaisen antiikkikauppiaan Raul Pohjosen kirja Pohjanmaan talonpoikaismaalarit 1750–1900 täydennettynä Pohjosen haastattelulla 7.1.2008.
Kuvia aiheesta Keskipohjanmaan nettisivujen kuvagalleriassa.