Perhon soisilla takamailla, nykyisessä Salamajärven kansallispuistossa sijaitsee pieni ja vaatimaton, mutta niin ”symppis” kämppä, joka on jäänyt monen kulkijan mieleen. Kämpän tarkkaa ikää ei tiedetä, mutta sadan vuoden arvio ei liene kaukana. Aikojen saatossa sitä on moni kunnostanut ja hyvä niin, sillä nykyihminen ei voisi muuten hämmästellä menneiden aikojen ihmisten elämäntapaa ja uurastamista.Kyseessä on Kauluksen vanha niittysauna. Lähistöllä avautuvat heinäiset suot, joilta väki niitti heinän karjalle hangaksille ja heinälatoihin kuivumaan. Talven tullen suoheinät haettiin hevosilla pitkienkin matkojen takaa. Heinänkeruu soilta oli kovaa työtä ja saattoi kestää useita päiviä. Sauna kruunasi työpäivän. Niittysaunoissa myös yövyttiin. Niittykulttuuri jatkui Salamajärven seudulla aina 1900-luvun puoliväliin saakka.
Perimätiedon mukaan Kauluksen niittysauna olisi alunperin rakennettu piilopirtiksi venäläisvainojen aikoina. Tarina kertoo, että kämppä on saanut nimensä siitä, kun Vetelin kappalainen oli unohtanut saarnamatkallaan liperinsä pakopirtille.
Kun heinänkeruu jäi historiaan, kämppää ovat käyttäneet satunnaiset metsästäjät, metsätöissä olleet ja jokunen muu harva salomaan kulkija.
Nykyään tätä ”erämaahotellia” poikkeaa ihmettelemässä hyvinvoinnin ja teknologian kyllästämä ihminen etsiessään kiireiseen elämänrytmiinsä sisältöä. Ajatus yöpymisestä näin vaatimattomissa olosuhteissa tulee vain harvan mieleen; vieraskirja paljastaa tämän. Keväällä yöpyjä voi kuitenkin kokea elämyksen, siitä pitävät huolen pöllöjen huhuilut ja monet muut keväiset ääntelijät.
Kauluksen niittykämpän löytää melko helposti. Kansallispuiston Sysilammen parkkipaikalta jatketaan jalkapatikassa kolmisen kilometriä Heikinjärvennevan suuntaan.Vasemmalle poikkeaa lyhyt polku, jonka päästä kämppä löytyy.
Toinen menneen ajan nähtävyys on Talviahon savottakämppä, joka on jo pahoin romahtanut, mutta osa seinistä vielä uhmaa aikaa. Talviahon savottakämpän raunioita ei ole helppo löytää. Opastusta ei ole. Alueen retkikartan avulla se kyllä onnistuu, sillä savottakämppä on merkitty karttaan. Se sijaitsee Koirajoen aarnialueella kansallispuiston pohjoisosassa.
Savottakämppä on rakennettu järeästä hongasta 1930-luvun loppupuolella. Kämpän ohi virtaava Koirajoki toimi uittoväylänä. Tuohon aikaan tapana oli tapana siirtää kämpän rakennelmat hakkuiden mukana uusille alueille. Talviahon kämppä on kuitenkin jätetty paikoilleen. Näin se on jäänyt myös ilman huoltoa ja maatunut pikkuhiljaa metsän kätköön. Lähistöllä sijaitseva Koirakangas antaa kulkijalle vieläkin hyvän kuvan siitä, millaiseksi mäntymetsä voi tulla, jos sen annetaan kasvaa rauhassa. Järeimpiä puita saa syleillä kaksikin miestä ennen kuin sormenpäät kohtaavat.
