Anne Saarikettu (KP)Rukinlapa tai "kuontalolapa" on ollut aina yksi eniten kiinnostusta herättäneistä pohjalaisista talonpoikaisesineistä.
Linfäste, linhuvud ja rockblad ovat nimiä, joilla rukinlapaa kutsutaan Ruotsissa. Suomenkieliset vastineet ruotsalaissanoille ovat paitsi kuontalolauta, myös lapakko ja kehruulauta. Pohjanmaan ruotsinkielisissä murteissa nimitys flagabräde on yleinen. Se tarkoittaa paksua lautaa. Käytössä ovat myös hampblad eli "hamppulauta" ja linträ eli "pellavapuu".
Rukinlapojen erilaisten alueellisten mallien keruu ja kartoitus aloitettiin jo 1800-luvun lopulla. Kokkolalaisen antiikkikauppiaan Raul Pohjosen mukaan juuri siksi rukinlapoja on säilynyt runsaasti. Keruutyötä ja selvityksiä tekivät yksityishenkilöt ja museot.
Varhaisimmat tallessa olevat rukinlavat ovat 1700-luvun alusta. Pohjanmaalle ne ilmestyivät samoihin aikoihin kuin rukitkin.
Vanhimmat rukinlavat ovat ulkonäöltään samanlaisia – koristelua tärkeämpää oli käytännöllisyys. Myöhemmin 1700-luvulla sulhaset osoittivat puunveistotaitonsa tekemällä rukinlapoja, jotka ilahduttivat morsiamen työlästä arkea. Morsiuslahjan teki useimmiten sulhanen, mutta toisinaan myös taitava puuseppä. Joskus maalari sai koristella lahjan kukin, nimikirjaimin ja vuosiluvuin.
Kukkamaalausaiheinen rukinlapa oli kenties kalleutensa vuoksi arvostetumpi kuin perinteinen kaiverretuin karvileikkauksin koristeltu. Yleensä rukinlapojen väritys oli vaaleasävyisen yksinkertainen.
Vuosisatojen 1700–1800 vaihteessa rukkeja oli lähes jokaisessa talossa ja rukinlavat olivat saaneet alueelliset ominaispiirteensä. Seuraavat alueelliset mallit ovat kehittyneet 1850-luvulle tultaessa:
– Pohjoiset mallit ovat pienikokoisia. Ulkonäöltään niitä voisi verrata kahdeksi vastakkain asetetuksi sydämeksi. Yhteistä malleille on niiden "tiukka vyötärö" ja hieman etukumarainen olemus. Niistä tuskin löytyy pintaa, jota ei olisi koristeltu karvileikkauksin, viuhkasätein ja tähtiruusukkein. Mallia tavataan heti Kokkolan pohjoispuolella. Hieman etelämpänä, kuten Evijärvellä, esiintyy hieman pyöristetympi muunnelma.
– "Leijonalavoiksi" kutsutaan rukinlapoja, joissa on kohokuvioina tai lävisteinä kaksi vastakkain takajaloillaan seisovaa leijonaa tai muuta taruolentoa. Koristeaiheen esikuvana pidetään alaveteliläisen kirkkomaalari Johan Backmanin Kruunupyyn kirkon kellotapuliin maalaamaa pitäjän vaakunaa vuodelta 1751. Näissä rukinlavoissa voi esiintyä mitä mielikuvituksellisimpia kuvioita, kuten kaksoiskotkia, ihmishahmoja Aatamin ja Eevan muodossa, morsiuspareja ja enkelihahmoja. Ristit, pääkallot, simpukat, kruunut, sydämet ja jopa polkupyörät todistanevat niiden olevan leikkauskoristeiltaan Pohjanmaan uskaliaimpia. Leijona-aihe levisi laajalle, mutta ydinalueena ovat Kruunupyy ja Kokkola aina Kaustiselle ja Veteliin saakka. Yksittäisiä "Leijonalapoja" on tavattu myös Ylivieskassa.
– "Pedersörenlapoja" löytyy Ähtävän- ja Purmonjokilaaksoista sekä alueelta, joka rajoittuu Uuteenkaarlepyyhyn ja Härmään saakka. Niissä karvileikkaukset ja maalatut kukkakoristeet ovat hallitsevia koko 1800-luvun. Ähtävältä ja Purmosta on tavattu maalatuin medaljonkiaihein koristeltuja rukinlapoja. Medaljonkiin on kuvattu miehen profiili, kukkia tai kukko. Lavat ajoittuvat 1800-luvun alkukymmenille.
– "Munsalanlapaa" ja sen alalajia Pensalan kylästä esiintyy vain Uudenkaarlepyyn ja Oravaisten välillä. Molempia voi kuvailla kolmeksi päällekkäiseksi litistetyksi palloksi. Yhteistä niille ovat voimakas kaarevuus lavassa ja yläosan ulkonevat sakarat. "Munsalanlavan" varsinainen tunnusmerkki ovat sen tyviosassa vastakkain olevat spiraalit ja ruusukkeet. Pensalassa esiintyvässä alalajissa rukinlavan alaosassa on pyöreä koholla oleva karvileikattu kenttä. Ylempi osa on sileä ja useimmiten kukkamaalauksin koristeltu. Lavat ovat yleensä paikkakunnalla ajoittain toimineen Petter Pensarin, "Målar-Pitterin", maalaamia.
Ruusukeverkot ja viuhkamaiset leikkaukset hallitsevat etenkin vanhempien rukinlapojen etupuolta, kun taas kukkamaalauskoriste yleistyi 1800-luvun puolivälin jälkeen.
Lähteenä kokkolalaisen antiikkikauppiaan Raul Pohjosen kirja Talonpoikien aarteita 1700–1900 täydennettynä Pohjosen haastattelulla 7.1.2008.
Kuvia aiheesta Keskipohjanmaan nettisivujen kuvagalleriassa.