KOKKOLALänsipuiston ulkolava on itsessään rakennettu eräänlaiseksi äänentoistolaitteeksi: lavasyventymän kupolimainen muoto on suunniteltu siten, että se suuntaa äänen akustisesti vahvistettuna kohti yleisöä. Efekti on nimellinen, mutta se riitti tiistai-iltana kantamaan Keski-Pohjanmaan Kamarikuoron äänen (kenties joitain juontoja lukuun ottamatta) lavan eteen rakennetun katoksen perille.

Taivasalla-konsertin ensisävelinä helähtäneen Pasi Porvarin Laulun taika -sävellyksen riemukkuus toimi loistavana avauksena konsertille, joka osoittautui varsinaiseksi hyvän tuulen ja kevään julistukseksi. Aihepiiriksi oli valittu miehen ja naisen välinen lievästi ristiriitainen suhde, ja illan aikana kuullut esitykset vahvistivat epäilykset siitä, että moinen aihe on saattanut vaivata ihmismieltä jo melko pitkän aikaa.

Marita Pasasen johtamana Kamarikuoron esittämät näkökulmat omaksuivat usein melko kansallisromanttisia ilmaisumuotoja, ja mies ja nainen saivat vertauskuvansa niin kivistä ja puista kuin auringoista ja kuistakin. Toisaalta toisella puoliajalla kuultu Marita Pasasen sävellys Minun kotonani palautti ajatukset Jusa Peltoniemen tekstein hieman harmaampaan arkeen, jossa keskuspölynimuri ja maalämpörakkine taitavat jättää käen kaihoisan kukunnan unholaan.

Sukupuolien välinen vastakkainasettelu näkyy tarkemmin ajateltuna kuoromusiikissa luonnostaan melko räikeänä: nais- ja miesäänten niin sanottu yhteistyöhän tuntuu pääasiallisesti ilmenevän vastaliikkeinä. Tasapaino kuitenkin säilyi Taivasalla-konsertissakin laulujen ja juontojen vuoropuhelussa. Miehen on helppo ihmetellä naista, joka hankkii halkiollisen hameen, jotta sääri näkyisi, ja joka sitten iltaa istuttaessa käyttää valtavasti energiaa varmistaakseen, ettei sääri näkyisi. Mutta Metrotytötkin jo tiesivät, ettei miehenkään rationaalisuus aivan vedenpitävää ole: ”Italiassa, Italiassa” –tango kuultiin toisen puoliajan ”naisellisen yhtyeyllätyksen” ensimmäisenä numerona.

Ajatus Kamarikuoron toukokuisesta ulkoilmakonsertista on hyvä, ja juuri Länsipuiston lavalla oivallinen. Konsertin teema ja iloluontoinen tunnelma sopivat konseptiin, ja kuoron tuore ohjelmisto oli miellyttävää kuultavaa. Näillä eväillä suvivirsimäisen ilmeen saanut tapahtuma kärsi kuitenkin poikkeuksellisen kylmästä säästä. Vaan säätähän ei voi hallita, niin kuin ei ihmismieltäkään, ja kylmästä huolimatta encoren ansainnut konsertti ruokki yleisöään taidenautinnon lisäksi myös käytännönelämän informaatiolla. Nyt tiedän senkin, että nainen on miestä herkempi jotakuinkin joka paikasta, paitsi nenänpäästä.