KOKKOLA

Kokkolan Nuorisokuoron kevätkonsertti ”Uskomattomin tarina” Konservatorion Salissa 17.5. Joht. Kari Pappinen ja Maria Autio. Mukana lyömäsoitinyhtye Wokki. Ohj: Milliken, Niemi, Johansson, Bergh, Viik, Hatfield.

Kokkolan Nuorisokuoro noitui yleisön lumoihinsa mielikuvituksekkaalla konsertillaan. Ohjelma oli raikas ja vauhdikas. Se koostui australialaisesta, kanadalaisesta, norjalaisesta, sekä suomalaisesta modernista musiikista.

Ensimmäisen puoliajan johti viime vuoden kuoronjohtaja Kari Pappinen. Tilaisuus avautui australialaisen Millikenin kappaleella Song of the Wind. Tuuli sananmukaisesti puhalsi kuulijan pyörteisiinsä. Kautta linjan oli aistittavissa äänten kirkkaus ja vaivaton laulaminen. Esiintyminen oli varmaa ja iloista. Berghin sävellyksessä Katatibusantrakus – Loitsu hammassärkyyn, alttostemman aktiivisuus voimistui, mikä paransi balanssia. Laulu oli rohkeaa ja nostatti hymyn suupieliin. Pappisen johto on taattua laatua: energistä ja huoliteltua.

Perkussioryhmä Wok toi sävykkäästi pontta ja pohjaa kuoron sointiin Millikenin tanssikappaleissa.

Ensimmäisen puoliajan tärkein anti oli kokkolalaisen lyömäsoitinsoitonopettajan, sovittajan, sekä säveltäjän, Mika Viikin Kala-aterian neitsytesitys. Teoksessa olennaisessa asemassa oli taianomaisesti tunnelmoiva perkussioryhmä, johon kuuluivat marimba, vibrafoni, kellopeli, sekä hieman eksoottisempi instrumentti putkikellot. Sävellys kosketti sanattomuuden taajuudella ja antoi tilaa ajatuksille ja mielikuville. Rytmikkyydestä ja melodialinjoista koostui nautittava vastamaailmojen verkko.

Väliajan jälkeen yleisö kuuli kanadalaisen Stephen Hatfieldin Uskomattomin tarina -teoksen Suomen ensiesityksen. Hatfieldin englanninkielinen teksti myötäilee suht` tarkasti Andersenin alkuperäistä satua det Utroligste. Kysymyksessä on eräänlainen Daavid-Goljat -tarina, jossa paha saa palkkansa ja hyvä mies voittaa rakkauden, sekä puoli valtakuntaa. Teos on 200 vuotta täyttäneen Andersenin kunniaksi sävelletty.

Maria Autio johti konsertin jälkimmäistä osiota ja puhutteli työnsä hedelmillä. Juonessa mukana oli myös paikoin tanssiva dramatisointi, sekä ilmeikkääseen kudokseen hyvin istuva säestysduo (Salo-Peltokoski, Lappalainen). Perkussionistit, laulava prinsessa sekä Kari Pappinen saivat katsomon penkit hytkymään naurusta yllättäen lahjakkaina näyttelijöinä. Kaiken kaikkeaan sävellys oli hauska ja mukaansatempaava, juotavan energinen kokonaisuus.

Toisella puoliajalla kuoron into huimistui ja sitä kautta ilmaisuun tuli kohtisuoruutta ja balanssi vahvistui. Marika Tyven soolo ekstranumerossa oli kaikin keinoin kaunis. Nuorissa on runsaasti lahjakkuutta. Kuoro koostuu yksilöistä, ei möykystä laulavaa massaa. Laulajista ja soittajista irtosi paljon ja eloisuus kasvoi kirmaten loppuun asti.