Mikko A. HimankaYLIVIESKA
Chorus Vallis –kamarikuoron 15-vuotisjuhlakonsertti Akustiikassa 11.5., joht. Soili Autio
Moni kuoro on Suomessa yltänyt 15 vuoden ikään. Paljon harvemmassa ovat ne, jotka voivat esitellä yltä laajaa repertuaaria, kuin mitä Chorus Vallis tarjoili sunnuntai-iltana juhlayleisölleen. Pitkä konsertti Hannikaisesta Rajattoman kautta Gershwiniin yhteensä kuudella eri kielellä kuoron omin solistivoimin jäisi monelta lauleskeluseurueelta tekemättä.
Tällaisissa juhlakavalkadeissa on usein ongelmana tietty sirpaleisuus. Ohjelmisto katetaan koko kuoron vuosien repertuaarista, ja lopputulos on helposti hajanainen sekasekoitus ilman linjaa. Soili Autio pystyi kuitenkin pitkällä kokemuksellaan välttämään tämän, ja lopputulos oli yllättävän ehyt. Alkupuoli oli varattu hengelliselle ohjelmistolle, josta erottuivat edukseen upea Kaj Chydeniuksen Stabat Mater ja Helena Vuolteenahon tyylikäs ja syvällinen sovitus Siionin virrestä Sävyisä Painememme.
Juhlakahvien jälkeen oli tarjolla maallista ohjelmistoa. Jotenkin tuntui, että jälkipuoliskon kappaleet sytyttivät kuoroa enemmän. Reipas ja viihteelliseen keikahtava meno irrotti hyvää mieltä monessa kohdin, mikä osoitti selvästi kuoron ohjelmiston vahvuuksia. Paljon vaikeammaksi osoittautui väristyksen esiinkaivaminen monesta hiljaisesta ja intensiivisestä teoksesta, minkä syytä jäin miettimään.
Chorus Vallis soi kyllä kuulaan pehmeästi kautta linjan. Naiset kuulostavat jopa häkellyttävän paljon Fermaatilta, mikä tuli useissa naisten soolonumeroissa erityisesti esiin. Laulajisto on kuoronjohtajan toivesekoitus nuorta kirkkautta ja kokenutta, kypsää sointia. Puhtaus ja tasaisuus ovatkin kuoron valttikortteja.
Väliajallisen konsertin kuluessa tälle voi hahmottua kääntöpuolikin. Jossain vaiheessa kuulija alkaa ehkä kaivata enemmän riskinottoa ja dynamiikkaa. Monessa teoksessa olisi ollut hengästyttävän hallittu pianissimo paikallaan. Vielä useammin kaipasin terästä ja jylinää – niin voimassa kuin soinnissakin. Kaikki sellainen olisi kannatellut pitkien monisäkeistöisten teosten tulkinnallista kaarta. Nyt sen puutteessa osa kappaleista jäi pakosta hieman tasapaksuksi. Silloin musiikki ei oikein päässyt siivilleen, eivätkä kuulijankaan jalat irronneet maasta. Varsinkin näin vaativa ohjelmisto kasvattaa entisestään kuulijan elämyksen nälkää. Mutta 15 vuottahan on vasta teini-ikä, ja kuoron asenne lupaa hyvää.
Kuoron esiintymisessä jäi pohdituttamaan muutama ulkomusiikillinen seikka. Kuvien käyttö sekä kuoron erilaiset asetelmavaihdokset, koreografiat ja puvustus vaativat huolellista harkintaa. Parhaimpina hetkinään ne selvästi tukivat musiikin ilmituloa omilla keinoillaan. On vain huolehdittava siitä, ettei niistä tule itsetarkoituksia tai musiikin keinovarojen vääränlaisia jatkeita. Musiikin tulisi minusta olla pääasia niin kauan, kuin siitä ammennettavaa riittää. Jos tällaiset keinot vievät liikaa aikaa ja huomiota, ne kääntyvät helposti itseään vastaan.
Chorus Vallis piti enimmäkseen keinonsa hallinnassa, mutta riskirajoilla ajoittain oltiin. Oman oudon mausteensa juhlaan toivat tallentavien opiskelijoiden taajaan välkkyvät salamavalot ja ohjaajan komennot kuvaajien vuotaviin luureihin. Toivottavasti ne eivät kuulijoiden keskittymistä liiaksi häirinneet. Melkoisen täysi sali palkitsi joka tapauksessa kuoron pitkin aplodein. Ei muuta kuin seuraavaa juhlakonserttia odottamaan. Viisi vuotta on kuoron elämässä lyhyt aika.