Tänään ajattelen sinua, joka niin kovasti toivoisit olevasi äiti. Sinua, joka kerta toisensa jälkeen, kuukausi kuukauden perään, vuosi vuoden jälkeen, olet joutunut kestämään toivon vaihtumisen pettymykseen. Voin uskoa, miten syvältä sinua satuttavat ihmisten ajattelemattomat kommentit lastenteosta, ilkeät vihjailut siitä, miten itsekäs olet, kun et ole vieläkään tehnyt lapsia!

Tiedän, miten sinua pistää vihaksi, kun luet tilastoja huostaan otettujen lasten määrästä. Miksi elämä on niin epäreilua? Miksi hänelle, joka ei kykene kantamaan vastuuta edes itsestään, annetaan lapsia? Miksi ei minulle, joka olisin valmis antamaan mitä vaan, että saisin synnyttää oman lapsen? Tiedän, miten täynnä sydämesi on kipeitä kysymyksiä.

Tänään, äitienpäivän alla, aavistelen, että olet jälleen kerran joutunut sanomaan itsellesi: toisten lapset eivät ole minulta pois. Toisten onni ei ole minulta pois. Vaikka järki näin sanookin, tiedän, miten salaa pyyhit surun kyyneleitä, kun kuulet: niillekin on tulossa vauva!

Tänä vuonna äitienpäivä on helluntaina, Pyhän Hengen juhlapäivänä. Pyhää Henkeä sanotaan myös Lohduttajaksi. Toivon, että sinä, jonka syli on oman lapsen kaipauksesta kipeä, saat lohtua taivaan Isän lähettämästä Hengestä. Rukoilen, että Jumalan hyvä ja parantava Henki hoitaa sinua ja antaa sinulle voimia.

Kosketa, Jumalan Henki,

syvälle sydämeen.

Sinne paina hiljaa

luottamus Jeesukseen.

Rohkaise minua, Henki,

murenna pelkoni.

Tässä maailmassa

osoita paikkani.

(Virsi 125: 2,3)

Kirjoittaja on Nivalan

seurakunnan kappalainen.