YLIVIESKA

Praxis sinfonian ja OJO-jazzorkesterin yhteiskonsertti Akustiikassa ti. 29.4. klo 19. Sid Hille –joht, Jonna Pirttijoki – bandoneon.

Pari bussilastia kokkolalaisia muusikoita marssi Akustiikan lavalle Sid Hillen vetämänä. Yleisöä ei ollut tiistai-illassa pilvin pimein, mutta tämä ei tuntunut lavantäyteistä joukkoa isommin haittaavan. Ja hyvä niin, läsnäolijat saivat nauttia mielenkiintoisesta musiikkimatkasta täysin rinnoin. Ohjelmassa oli kolmen lyhyen improvisaatiokappaleen ja yhden big band -vedon lämmittämänä ensiesitys Hillen teokseen Lumia Suite.

Illan musiikkimenussa yhdistyivät jazz, kansanmusiikki ja klassinen – ehdottomasti tässä järjestyksessä, niin tyylin kuin balanssinkin osalta. Sid Hille on ennen muuta jazz-muusikko, mistä saatiin vakuuttava maistiainen hänen istuessaan improvisaatiokappaleissa flyygelin ääreen. Hillen jazz on melodista ja helposti sulavaa. Kokeellisuutta ja moderneja sävyjä vieroksuva sai nauttia illasta häiriintymättä. Parhaiten Hillen musiikki pääsi esiin big bandin soolonumerossa, joka oli tyylikkäästi sovitettu kokonaisuus.

Kansanmusiikki oli mukana illassa mukavana kuriositeettina, ja opiskelijat saivat aina väliin väläyttää taitojansa jopa omilla ehdoillaan. Muuten kansanmusiikin osuus oli enemmänkin ryydittävä, ja mandoliinin, kanteleen ja jouhikon hauraat äänet tuppasivat jäämään jalkoihin mikityksestä huolimatta. Tässä taitaa olla eräs kansanmusiikin nykypäivän ongelmista. Hyvin helposti siitä tulee keskiarvoistettua ”etnoa”, joka ei ole oikeasti mistään päin kotoisin, mutta se kelpaa muikeaksi mausteeksi milloin mihinkin tyyliin.

Neliosainen Lumia Suite oli virkistävä paketti. Se noudatti musiikillisesti samaa Hillen linjaa, vaikka laajempi soitinnus toi lisää väriä ja sävyjä leikiteltäväksi. Pääosassa oli jazz, mausteena etnon sävyt ja hienot lauluosuudet. Kaiken päällä luritteleva bandoneon toi vielä oman kulttuuritaustansa sävyt mukaan. Jonna Pirttijoki heittäytyi mukavasti menoon mukaan, vaikkei teos mikään täysverinen konsertto ollutkaan.

Lumia Suiten osat rakentuivat tyypillisesti selkeistä jaksoista, joissa vakaan komppikierron päällä lainehti joukko selvärajaisia soolojaksoja eri soitinryhmille. Sellaisena se tukeutui pitkälti jazzin perinteeseen. Klassisen musiikin sävyt eivät teoksessa oikeastaan päässeet kuuluville. Mikittämätön jousisto jäi auttamatta alakynteen big bandin pauhun keskellä. Muutenkin sen soitto oli säestysvoittoista sointupohjaa, eikä keinovaroja päästy kunnolla hyödyntämään.

Lopputulos oli joka tapauksessa värikylläinen ja piristävä. Vaikka välillä heiluttiin jopa lievän kaoottisuuden reunamilla, kokonaisuus pysyi ehyenä. Kansanmuusikoiden solistiset osat niin laulussa, tuohitorvessa kuin jouhikossa olivat sanalla sanoen vakuuttavia. Projektina tällainen on mitä kannatettavin, ja opiskelijoille Lumia Suite varmasti jää mieleen lopuksi ikää.