Lauluveikkojen juhlava, ja Snellmann-salin täyteen vetänyt konsertti, oli tunnelmaltaan mukavan leppoisa. Illan ohjelmisto oli koottu kiinnostavista palasista, joita Kokkolan Lauluveikkojen eri kokoonpanot esittelivät, joskus jopa mukaansa tempaavalla vimmalla.

Ensimmäisellä puoliajalla Pääkuoro lauloi kappaleita, jotka oli koottu ja valikoitu suosikkeja kuoron arkistoista. 80 vuoden aikana Lauluveikkojen arkistoihin kertyneiden laulujen joukosta oli poimittu klassisia kansansävelmiin ja runoihin tehtyjä kuorosovituksia, ja viihdyttäviä uusia vanhoja mieskuorolauluja. Puoliajan lopuksi Seniorikuoro tulkitsi Erkki Keskisen johdolla kolme kaunista kappaletta; Turnpun Kevääntulon, Käyhkön Kesäyön ja Madetojan Soita somer, helkä hiekka.

Ottopoikien tuplakvartetti, joka aloitti toisen puoliajan, tulkitsi Uuno Kailaan runon Pieni syntinen laulu. Kailaan runo on ihanan pieni, ja syntinen laulu, jonka Ottopojat onnistuivat tulkitsemaan herkästi. Seuraavat Marita Pasasen sovitukset Millerin Tien kuningas ja Reedin Saat miehen kyyneliin- kappaleista olivat meiningiltään niin hurjia, ettei melodialinjojen aika-ajoittaiseen hukkumiseen kiinnittänyt hetken päästä enään huomiota. James Brownin I got you (I feel good) -tulkinta ajoi sekä Ottopojat että yleisönkin niin villiksi, että Snellmann-salin lattia jytisi.

Ihastuttavan karismaattinen tulkitsija, pastori Christian- Charles de Plique, julisti mieskuorojen ja Jouko Kantolan (piano) säestyksellä kolme negrospirituaalia hyvin varmalla otteella. De Pliquen tulkinta uloitti sydämeen asti varmastikin siksi, että hän seisoi jokaisen laulamansa sanan takana, omia syviä sydänjuuriaan myöten. Jokaisen lauletun sanan takaa löytyi vankka usko itse sanomaan.

Pääkuoro ja Ottopojat tulkitsivat vielä, kuoron riveistä irronneen bändin säestyksellä, Juha Vat Vainion Kotkan poikii ilman siipii ja Adler & Rossin Hernandon salaisuus. Varsinkin Vainion siivettömät kotkan pojat saivat mieskuoron intoutumaan tulkintaan, joka kosketti yleisöä kauneudellaan. Lopuksi, kaikkien mahdollisten laulajien kavuttua lavalle, yhteistulkintana kuultiin vielä Madetojan Kaunehin maa ja Sibeliuksen Finlandia.

Lopuksi mainittakoon vielä graafikko Esa Riipan juhlavuotta varten suunnittelema arkaainen huutavaa hirveä kuvaava logo, joka on tyylikäs, ja kuorolaistenkin mielestä heitä hyvin kuvaava. Kokkolan Lauluveikkojen juhlakonsertista jäi sellainen vaikutelma, että yhdessä laulamisen ilo on onnistuneesti jatkunut jo 80 vuotta, ja tulee näin vielä tulevat vuosikymmenetkin jatkumaan.