EVIJÄRVI

Taidetila Tiirassa on esillä toukokuun alkuun veteliläisen Kirsti Taipale-Koukkulan näyttely Polun varrelta. Kirsti Taipale-Koukkula on asunut Ruotsissa kolmisenkymmentä vuotta, kunnes kahdeksan vuotta sitten muutti takaisin synnyinseudulleen Vetelin Patanaan. Kuvataiteen harrastus ja maalaaminen alkoi Ruotsissa vuonna 1984. Ensimmäisellä kurssilla opettajana oli Håkan Carlsson, joka on ollut perustamassa pohjoismaista kuvataidekoulua Kokkolaan.

Veteliin palattuaan Kirsti on osallistunut kansalaisopiston kuvataidekursseille. Hyvänä opettajana hän mainitsee taidemaalari Elina Förstin.

Kirsti Taipale-Koukkulan näyttely on erittäin värikylläinen ja tunnelmaltaan hyvin intensiivinen. Töitä on melko runsaasti, ehkä jopa hieman liikaa. Värisommittelu on horjumatonta ja jälki varmaa.

Näyttelyssä on tunnelmaa ja sen tekevät ennen kaikkea peräseinän kubistiset työt, niiden värimaailma, värien intensiteetti ja puhdas paletti. Työt ovat raikkaita ja omaperäisiä yhdistelmiä, joissa kubistiseen maailmaan on tuotu esineitä arkimaailmasta, muistoja lapsuudesta: harakkamylly, separaattori, maitotonkka, kuhilaita.

Jokaisella työllä on oma tarinansa kuten Hyvästi lapsuus, Surun jälkeen, Aikansa elänyt, Jätkän ruusu. Sommittelu ei kaikissa töissä ole ihan toimiva.

Viiden työn sarja kannuasetelmista on tekniikaltaan hieman samantyyppinen, mutta toteutukselta hienostuneempi. Värisommittelu on upeaa ja vaikeantuntuiset väriyhdistelmät on käännetty hurjaksi voitoksi.

Kirsti Taipale-Koukkulan erinomainen piirustustaito tulee parhaiten esille eläin- ja kasviaiheisissa töissä. Pioni on klassisen kaunis ja ominaisuudet kasvina tuotu hienosti esille. Perspektiivi on kuitenkin tavanomainen. Raparperissa sitä vastoin perspektiivi on jännittävän herkullinen. Teoksessa on erittäin kaunis ja hallittu vihreän käyttö, vihreiden sävyissä on rytmiikkaa ja eloisaa vaihtelua. Myös kasvin rakenne ja muotoilu on aivan oikea. Ritarikannus-työssä on samaan kuvaan tuotu esiin kukan kolme eri värisävyä: valkoinen, sininen ja violetti. Kukkien piirtäminen on ollut työlästä, mutta sillä on tehty työvoitto.

Näyttelyssä tulee hyvin esille, että Kirsti Taipale-Koukkula hallitsee eri tyylisuunnat, osa töistä on puhtaan realistisia, osa vahvan ekspressiivisiä ja impressionistisia. Koivu-töistä puhtain ja koivuisin on hiilellä tehty Koivu. Vihreäsävyisessä Koivussa on paksut ja voimakkaat väripinnat ja värisommitelmat. Mieleen tulee myrskyävä meri. Muissa Koivuissa taas esiin tulevat syksyiset ruskean ja keltaisen vahvat sävyt. Työt ovat suuria ja koottu useasta palasta. Vihreässä Koivussa palojen rajat erottuvat ja se raikastaa työtä. Ruskeissa Koivuissa ei rajoja havaitse ja ne tuntuvatkin vähän liian täysiltä.

Palettiveitsellä tehdyt Kaislikot ovat hyvin impressionistisia ja tuovat mieleen Claude Monet’n työt. Värit ovat äärettömän kauniit ja moninaiset. Kesäpäivän lämpö, veden läike ja kaislojen huojunta tuulessa välittyvät katsojalle. Auringonlaskuista, vaikka ovatkin hyvin realistisia, voi löytää Hugo Simbergin ja symbolismin vaikutusta erityisesti värimaailman kautta.

Sarja korennoista osoittaa, että tekijä hallitsee rajauksen ja oikean suurennoksen. Korentojen värimaailma on mielenkiintoinen. Korennot liitetään kirkkaan aurinkoisiin kesäpäiviin. Silti värit töissä ovat barokkimaisen raskaita ja tummia, mutta sävyiltään kauniita. Tästä syntyy mystinen tunnelma. Korennot on töissä kuvattu tarkan realistisesti, mutta taustat vapaasti väripinnoilla leikkien. Tämä luo töihin hyvän jännitteen.