Riikka AhokasKOKKOLATäydelle Snellmann- salille tarjoiltu Kokkolanseudun Harmonikkakerhon viidestoista kevätkonsertti viihdytti harmonikannälkäistä yleisöä kiitettävästi. Ensimmäisen puoliajan ajan lavalla viihdytyksestä vastasi koko kerho, kun taas toisella puoliajalla kokoonpanot pienenivät ja nuorenivatkin.
Juontajien rytmittämät Harmonikkakerhon esitykset olivat varmasti, varsinkin varttuneemman, yleisön mieleen. Suurin osa ohjelmistossa olleista kappaleista on sävelletty noin viisikymmentä vuotta sitten, eli siihen aikaan kun varttuneemmat ovat nuoruuttaan viettäneet. Tauno Ylitalon laulusoolot ”Napolilainen katulaulaja” ja ”Kotiseutuni” kappaleissa toivat piristävää vaihtelua muuten instrumenttipainotteiseen ensimmäiseen puoliaikaan.
Harmonikkakerho soitti uuden johtajansa Juha Orjalan johdolla tasaisesti, ja selvästi monen vuoden yhteistyön kartoittamalla tuntemuksella.
Kahvitauon jälkeen lavalle kipusivat konsertin virtuoosivieraat ja samalla nuorimmat esiintyjät, Mikko ja Janina Suihkola. Heidän numeronsa oli pelimannimusiikkia. Sisarukset esittivät mallikkaasti Tuusulan polkan. Toisella puoliajalla raikkain ja mielenkiintoisin esitys, tai ainenkin piristävin, oli Pauli Nisulan sahasoolo kappaleessa Akselin ja Elinan häävalssi. Erittäin kauniisti ja musikaalisesti tulkittu soolo sai allekirjoittaneen miettimään sahan käyttömahdollisuuksien rajoja, ja sen mahdollista teknistä vaativuutta.
Toisen puoliajan loppupuolella Juha Orjalan Tulisuudelman valssisovituksen, ja edellämainitun sahavirtuoosin harmonikkasoolon jälkeen (Nisula tulkitsi Frossinin Kevätserenaadin), Suihkolan vanhemmat siskokset pääsivät näyttämään taitojaan.
Julia Suihkola esitti Lasse Pihlajanmaan Pariisin pyörteissä -nimisen kappaleen ja Jonna Suihkola samaisen säveltäjän, jo edesmenneen, arvostetun harmonikkapedagogi, musiikkineuvos Pihlajanamaan sävellyksen nimeltä Helmeilevä suihkulähde. Mestaruuksia voittaneet tytöt ovat jaksaneet treenata, ja sen kuuli näiden teknisesti vaativien kappaleiden esityksissä. Viimeinen ohjelmanumero, ennen yhteislaulua, oli kaikkien neljän Sievin Suihkolan yhteisesitys lastenlaulu Elefanttimarssista.
Lahjakkaiden lasten ja soitosta nauttivien varttuneempienkin kevätkonsertti viihdytti kohdeyleisöään taatusti.