Leena AhlholmSIEVI (KP)
Näytelmäkirjailija, ohjaaja, dramaturgi Sirkku Peltolan esikoisnäytelmä Pikku jättiläinen on onnistunut valinta Sievin Sity-teatterin esitettäväksi. Varsinkin kun pääosaan on saatu loistavan roolityön tekevä, uusi harrastajanäyttelijä Henri Tuominen. 17-vuotias lukion kakkosluokkalainen näytteli 26-vuotiaan peräkamaripojan Torsti Tulion roolin sellaisella antaumuksella ja raikkaudella, että yleisö aivan ihastui.
Sittemmin palkittu näytelmäkirjailija Peltola kirjoitti esikoisnäytelmänsä vuonna 1986. Se on ensimmäinen osa suomalaisesta perheestä kertovassa trilogiassa. Se kertoo äidin ja pojan symbioottisesta suhteesta. Ohjaaja Heikki Knuutilan mielestä on vaikea määritellä näytelmän lajityyppiä. Hänestä tuntuu kovalta sanoa tragikomedia, muta sitä kai näytelmä lähinnä on. Tai Sirkku Peltola -komedia, Knuutila ehdottaa.
Näytelmän päähenkilö on hellyttävä ja vilpitön antisankari. Kirjailija Peltola sanoo tekstinsä motossa: ”Eli aina on ollut niitä, joilla ei ole varaa valita. Mutta jotka siitä huolimatta säilyttävät naurettavan ylpeytensä. Se juuri tekee heistä vastustamattomia.”
Näyttämöllä tapahtuu kaiken aikaa hauskoja ja hassuja asioita ja yleisö nauraa alinomaa. Kuitenkin tarinan syvempi sisältö on surullinen. Kun 26-vuotias nuori mies ei ole löytänyt työtä eikä ole päässyt itsenäistymään äidin helmoista, ei tilanne ole hauska. Kesätyö uimavalvojana ja kesäheila saavat äidin ja isäpuolen juhlistamaan Torstin menestystä työelämässä ja naismaailmassa pullakahvein.
Syksyllä tunnelmat ovat toiset, kun järvi on jäätymässä eikä heilaa ole näkynyt pariin kuukauteen. Torsti on maannut päiväkausia vällyissä vinttikamarissaan, jota äidin valokuva koristaa. Äitejähän on aina tapana syyllistää, kun lapset joutuvat vaikeuksiin. Tekstissä ei äitiä erityisesti osoitella, mutta Pirkko Ruuttilan mainiosti näyttelemä äiti ilmentää itse ylihuolehtimisellaan ja hössötyksellään, miten on ainokaistaan hyysännyt.
Erikoinen näyttämöratkaisu antaa näyttelijöille liikkumatilaa paremmin kuin pelkkä Lylyn salin korotettu näyttämö. Yleisö on sijoitettu salin pitkille reunoille. Näin salin keskellekin jää näyttämöä kuin Kokkolan Lepakko-oopperassa. Ratkaisu vaati katsojien niskoilta melkoista liikkuvuutta, mutta kokonaisuutena se on onnistunut. Tila mahdollistaa vauhdikkaan menon milloin polkupyörällä, milloin pyörätuolilla.
Multimedian, musiikin ja valojen käyttö täydentävät elävää esitystä. Lavastuksessa viehättävät oikeat koivunrungot periteisen maalatun maiseman osana. Tuvan takaseinän peittävät räsymatot hieman ihmetyttävät. Ehkä ne alleviivaat, että ollaan maalaiskylässä.
Kaikki näyttelijät onnistuivat hyvin. Neljällä heistä on kaksikin roolia.
Sirkku Peltola: Pikku jättiläinen. Ohjaus ja lavastus Heikki Knuutila. Lavastuksen toteutus työryhmä ja Erkki Hollanti. Valosuunnittelu Knuutila ja valokurssi. Valoajot Pekka Huhtala. Multimedioa ja musiikki Sampsa Sarjanoja. Puvustus Sisko Pirttioja. Ensi-ilta Lylyn talossa 12.4.2008. Valmistettu yhdessä Ylivieskan kansalaisopiston kanssa.
Rooleissa: Henri Tuominen, Pirkko Ruuttila, Kauko Huhtala, Anna Huhtala, Maria Leppälä, Nora Kuhlström, Outi Ojala ja Martti Manninen.