Prinsessa Märtha Louise: Miksi kuninkaallisilla ei ole aina kruunua? Kuvitus Svein Nyhus. Suom. Sanna Manninen. Bazar Kustannus Oy, 2007.

Lenée Grue & Line Watt: Prinsessakirja. Kuvat Line Falck. Suom. Pirjo Luoto. 108 s. Otava, 2008.

Stella Gurney: Prinsessan käsikirja. Kimalletta, yllätyksiä, lumoavia yksityiskohtia. Toim. Ruth Martin ja Libby Hamilton. Suom. Ulla Huopaniemi-Sirén. Kuvittajat Sophie Allsop, Fran Evans, Georgina Mcbain ja Gretel Parker. Suunnitellut Janie Louise Hunt. WSOY, 2008.

Norjan prinsessa Märtha Louisen satu pienestä Olavi-prinssistä ja hänen vanhemmistaan kuningas Haakonista ja kuningatar Maudista on hauska ja lämminhenkinen. Perheelle tapahtuu kaiken aikaa, myös kommelluksia. Svein Nyhusin isot ja humoristiset kuvat lisäävät pienten kuulijoitten ja katsojien mielenkiintoa.

Sadulla on todellinen tausta, sillä prinsessa Märtha Louisen kuvaaman pienen Olavin esikuvana on hänen isoisänsä, josta sittemmin tuli Norjan kansan rakastama kuningas ja kova urheilumies.

Kuninkaallisten protokollan mukainen elämä voi olla tylsää ja hankalaa, mutta satuja kuuntelevat lapset haaveilevat prinsessana ja prinssinä olemisesta. Virallisuutta kirjassa edustavat valtaistuimella istuminen ja kruunujen käyttäminen.

Kuninkaalliset hiihtävätkin kruunu päässä, ja kruunut hukkuvat lumeen. Löydyttyään ne ovat kolhiintuneet. Tanskasta muuttanut kuningaspari toteaa, että ollakseen oikeita norjalaisia heidän on opeteltava hiihtämään kuten kaikki muutkin. Hankalat kruunut viedään Trondheimiin tuomiokirkkoon.

Olavi on surullinen ja haluaisi pitää kruunu. Äiti selitää, että kruunut ovat vain koristeita. ”Todellista merkitystä on vain sillä tunteella, jota kannat sydämessäsi.” Siitä lähtien kuninkaalliset kantoivat kruunua sydämessään eivätkä päässään. Näin sadussa on opetuskin.

Prinsessakirja on tanskasta käännetty käytännön opas prinsessaleikeistä pitävän tytön äidille, tädille tai mummolle. Kirjassa on työohjeet 12 erilaiseen prinsessan juhlamekkoon. Koot ovat 2 – 6-vuotiaille. Arkioloissa prinsessat käyttävät tyllihameita, joiden ompeluun opastetaan myös. Piirroksista voi suurentaa kaavoja. Valmiit työt näkee valokuvissa.

Kirjan neuvoilla voi koristella monenlaista kiinantossuista huoneeseen. Huivin, korun ja kruunun voi valmistaa. Syntymäpäiviä varten leivotaan linnakakku ja pikkuleipiä. Kakut ovat koristeellisia, mutta yletön sokerikuorrutus arveluttaa.

Isommille tytöille on suunnattu englantilaisesta alkuteoksesta käännetty Prinsessan käsikirja. Sen mukaan jokaisen tytön sisimmässä asustaa prinsessa ja tunne, että hän on erityinen. ”Seuraavaksi sinun täytyy ohjata sisäinen prinsessasi pintaan ja nauttia kuninkaallisesta olosta!”

Kirja opastaa prinsessan esiin nostamisessa. Kimalteinen ja romanttisesti piperretty ulkoasu voi vaikuttaa makealta, mutta on tavallaan viehättävä. Kirja käsittelee käytöstapoja, asusteita, päivälliskutsuja, vaatekaappia, terveyttä ja kauneutta, ensimmäisiä tanssiaisia ja prinssi Uljasta. Koristeellinen kuvitus tarjoaa yllätyksiä, kuten myös jutun juoni itsellisestä prinsessasta.

Suuri osa ohjeista vaikuttaa turhalta turhamaisuudelta. Viuhkalla prinssille viestiminen lienee melko turha taito nykytytölle, mutta kysehän on myös haaveilusta.

Käytöksessään todellinen prinsessa luottaa luontaiseen arvokkuuteensa ja sulokkuuteensa. Hän ei juoruile ja on oma itsensä. Töykeille hän vastaa päättäväisen ystävällisesti, jotta he ymmärtäisivät hyvän käytöksen edut.