KOKKOLA (KP)

Kardemumman kaupunki on idylli, jossa kunnon ihmiset tekevät työtä ja nauttivat sitten yhdessä ansaitusti huveista. Kaupungin liepeillä hiiviskelevät rosvot Kasper, Jesper ja Joonatan ovat hetken mielijohteista toimivia, sotkun keskellä asuvia ja tavaroitaan hävitteleviä velikultia, jotka varastelevat vain nälkäänsä ja pitääkseen leijonansa kylläisenä..

Anu Sallisen Kokkolan kaupunginteatterille ohjaama Thorbjörn Egnerin lastennäytelmä Kolme iloista rosvoa on värikäs ja iloinen esitys, johon on monella tapaa panostettu.

Näytelmän tunnelman, rytmin ja jatkuvuuden luomisessa aivan olennaisia ovat Sari Viinikaisen sovittama ja soittama Egnerin musiikki sekä Pirjo Viitasen koreografia. Markku Sirénin lavastus, Veli-Matti Erstan valot, Vesa Lahden äänimaailma ja Mirjami Saarnin puvustus luovat tunnelmalliset puitteet.

Hyvä ratkaisu on, että Sari Viinikainen harmonikkoineen on luontevasti ja hyväntuulisesti läsnä lavalla kuin yhtenä kaupunkilaisista lähes koko esityksen ajan.

Usein Kardemumma on lavastettu eteläisen eksoottiseksi kaupungiksi. Markku Sirenin Kokkolasta inspiroitunut lavastus on virkistävä poikkeus. Käden käänteessä kaupunkikuva muuttuu interiööriksi ja päin vastoin.Valot luovat jänniä efektejä, välillä myös salin puolelle. ”Päiväkardemumma” ja rooliasut ovat väritykseltään kirkkaita ja sokerinmakeita.

Näytelmä, jossa kaikki – rosvotkin – ovat kilttejä ja jossa kaikki järjestyy parhain päin – voisi olla jopa ylimakea, mutta tämä vaara mielestäni vältetään Kokkolan esityksessä, kiitos Egnerin huumorin ja hyvien roolisuoristusten.

Vaikka satunäytelmän hahmot ovat tyyppejä, näyttelijät panostavat kiitettävästi tunteisiin, vivahteisiin ja roolihahmojen ominaisuuksiin. Erityisesti jäävät mieleen Osmo Matikainen liikuttavana Kasperina ja Silja Saarimaa Sohvi-neitinä. Saarimaa laulaa, tanssii ja liikehtii sädehtien kuin musikaalitähti konsanaan. Tiukan tädin rooleineen hän tuo särmää ja kirpeyttä muuten hyvin leppoisaan Kardemummaan.

Rosvot (Matikainen, Tuomo Kemppainen ja Rami Väisänen) ovat ilmaantuessaan vaikuttavia, mutta eivät pelottavia. Oikein hyvin käy selväksi, että he haluaisivat mieluummin kuulua joukkoon kuin katsella ilonpitoa ulkopuolelta. Kun heitä kohdellaan hyvin, hekin ovat kilttejä, ja kun tilaisuus tulee, he kunnostautuvat ja tulevat hyväksytyiksi yhteisön jäseninä.

Ensi-illan lapsivaltainen yleisö jaksoi katsoa pitkähkön esityksen alusta loppuun ilman pitkästymisen merkkejä. Vahvimpia reaktioita lapsijoukossa taisivat aiheuttaa puhuva kameli ja leijona, molemmat vaikuttavasti puvustettuja ja esitettyjä (kamelina lauloi ja tanssahteli sirosti Niina Heinonen, leijonana venytteli Sini Hukkanen). Kohahdus kuului myös, kun ämpäri kaatui rosvohuushollissa. Sen sijaan esimerkiksi vaikuttavan tulipalon aikana on melko hiljaista…

Thorbjörn Egnerin tekstissä piilee myös aikuiseen vetoavaa huumoria. Kaiken kaikkiaan näytelmä on Kokkolan kaupunginteatterissa saanut arvoisensa toteutuksen.

Kolme iloista rosvoa. Käsikirjoitus perustuu Thorbjörn Egnerin kirjaan (suom. Aila Meriluoto). Ohjaus: Anu Sallinen. Ensi-ilta Kokkolan kaupunginteatterissa 5.4.