Mark Johnson: Väärillä raiteilla, Otava 2008, 398 s.

Mark Johnson (s.1970) kasvoi rakkaudettomassa ja väkivaltaisessa kodissa. Ongelmat kotona ohjasivat Markin jo kuuden vuoden ikäisenä varastelemaan. Varastelemisen lopputulos oli aina sama, hänen vanhempansa rankaisivat poikaa lyömällä. Kun Mark oli noin kahdeksan vuoden ikäinen, alkoholi ja jatkuva tappeleminen astuivat hänen elämäänsä. Mark etsi jatkuvasti turvapaikkaa, jossain missä hän voisi olla edes hetkeksi turvassa kotoa.

Mark oli hyvin herkkä ja älykäs poika, kiinnostunut taiteesta ja luonnosta. Yhdentoista vuoden ikäisenä hän käytti ensimmäistä kertaa heroiinia, noin kuudentoista vuoden ikäisenä huumeet olivat jo tavallinen osa hänen elämää. Ei kestänyt kauan kunnes hän huomasi olevansa huumeriippuvainen ja koditon Lontoon kaduilla. Hän ei koskaan olisi uskonut pääsevänsä eroon huumeista ja aloittavansa uuden elämän.

Yksi Mark Johnsonin Väärillä raiteilla -kirjan suurimmista koukuista on Markin ajatusmaailma, jota käydään jatkuvasti perin pohjin läpi. Se todellakin auttaa ymmärtämään, miltä Markilta oikeasti tuntui hänen tehdessä kaikki ne vaikeat valinnat elämässään.

Romaanin tunnelma on maaginen, se herättää lukijassa hyvin vahvoja tunteita. Kirja on järkyttävä ja ahdistava, mutta samalla toimiva. Tunnelma pysyy melko vakaana läpi koko teoksen, välillä se hieman horjuu, mutta ei pahasti. Romaanilla ei myöskään ole ongelmia uskottavuuden kanssa, lievää yliliioittelemista on välillä havaittavissa, mutta sen tarkoitus on luultavasti vain tunnelman ylläpitäminen.

Markin tavasta kertoa ja kuvailla asioita, saa välillä vaikutelman kuin hän yrittäisi leveillä kaikella sillä kauhealla mitä hän on kokenut. Aivan kuin hän yrittäisi yllyttää muita kokeilemaan samaa. Tätä hän ei tietenkään yritä, luultavasti se on vain kirjoittajan oma tapa pitää jännitystä yllä tylsissäkin kohdissa, ja siinä hän todella onnistuu.

Romaani antaa hyvän kuvan päihderiippuvasen mahdollisesta arkielämästä. Markin ja hänen kavereidensa vaikea elämä todellakin pistää miettimään. Markin nousu pohjalta onnelliseen elämään ei kuitenkaan ole mikään kaunis tarina, mutta yhden asian se kuitenkin todistaa – toivoa löytyy aina.