Lestijokilaakson taideyhdistys ry:n Juhlaa-näyttely Ylivieskatalo Akustiikassa 16.4. asti.

Näyttelyn nimellä yhdistys haluaa kertoa siitä, että se täyttää tänä vuonna 35 vuotta ja Lestijokilaakson Taidepäivät 20 vuotta. – Koimme myös näyttelyn rakentamisen Akustiikan loistaviin tiloihin niin kohottavaksi, että tulimme vallan juhlatuulelle jo siitä. Yhteistyö rakentajien kesken oli kiitettävää. Lopputulos on jopa parempi kuin osasimme kuvitella, kertoo yhdistyksen aktiiveihin kuuluva kannuslainen Sirkka-Liisa Ypyä.

Tila on ihan toimiva, mutta minun kokonaisvaikutelmani näyttelystä häiriintyi siinä määrin, että en pystynyt hahmottamaan loistavaa lopputulosta. Akustiikan pitää ottaa huomioon taiteen temppelinä toimimisen lisäksi myös rahan mahti. Tämän vuoksi näyttely ei aina olekaan katsottavissa, ainakaan kokonaisuutena, vaikka olisi näyttelytilan virallinen aukioloaika. Kaikki teokset sain kuitenkin kurkittua läpi, kun tuoleja ja pöytiä raivattiin pois tieltä kokouksen jäljiltä ja pyynnöstäni tauluja nosteltiin lattialta.

Edellisestä näyttelystä jouduin pyörtämään takaisin ja tulemaan uudelleen, kun maalaukset peittyivät vaatteiden ja muiden kamppeiden esittelyyn. Varsinkin pitkämatkalaisille on tullut harmittavia takaiskuja, kun näyttelytila onkin ollut muussa käytössä.

Juhlaa-näyttelyn monet tekniikat osoittavat harrastuksen moninaisuutta. Se tekee näyttelystä melko kirjavan, mutta on hyväkin asia. Usein harrastajat suosivat vain öljyvärimaalausta, joka osoittautuu kuitenkin monesti liian vaikeaksi. Tässä näyttelyssä erityisenä valopilkkuna ovat monet grafiikanlehdet. Tekniikan opettelu ja toteuttaminen vaatii sinnikkyyttä, joka on monissa tapauksissa tuottanut tulosta. Osa tekijöistä onkin ainakin puoliammattilaisia.

Erityisesti jäivät mieleen Ulla Hietasen kissa-aiheinen metalligrafiikka ja puupiirrokset. Lea Ala-Pöntiön Aurinko elämän alku -puupiirros viittaa kauas taidehistoriaan ja vedostamisessakin on monia kerroksia. Sinisen ja kullan sävyt hohtavat kauniisti. Monikin grafiikan tekijöistä käyttää hyvin värejä. Esimerkiksi Sirkka-Liisa Tuorilalla on puupiirroksissaan yhtenäistä värimaailmaa ja valovaikutelmia.

Maatalon emäntä ja tekstiilitaiteilija Sirkka-Liisa Ypyä kuvaa öljypastellissaan ja puupiirroksissaan lehmiä. Hän esittelee myös taidetekstiilejä sekä vanhastaan tutun tekstiiliveistoksen Ilo versoo. Maija Oksan puupiirrokset ovat väri-ilotteluja. Ritva Niemikorven naishahmoja taas yhdistää synkkyys ja symbolistinen katseen pois kääntäminen. Ulla Rahkolinin grafiikasta kiinnostavin on Tarinankertoja. Marja Hylkilä muuntelee kukka-aihetta carborundum-tekniikalla.

Erikoisuus ovat Leila Keski-Korven kaarevat lasimuotoilutyöt. Aune Tokolan keramiikasta ilahduttavat Ketut ja Outo lintu.

Näyttelyn miesväki Heikki Säätelä, Martti Määttä ja Tuomo Mäkelä pysyttelevät perinteisessä maisemamaalauksessa pastelli- ja öljy- sekä vesivärein.

Näyttelyssä on esillä 60 työtä 13 tekijältä. Kymmenkunta työtä jyrytettiin pois, koska ne eivät sopineet kokonaisuuteen tai mahtuneet mukaan.