VAASA

Kuntsin modernin taiteen museo, Vaasan sisäsatama: Tuhlaajapojan paluu. Kokoelma Lars Swanljung. Avoinna 31.5.saakka

Pohjoismaiden merkittävimpiin kuuluva nykytaiteen kokoelma on avattu Kuntsin modernin taiteen museossa Vaasassa. Hammaslääkäri Lars Swanljungin syntymäkaupunkiin tallentamaan kokoelmaan kuuluu yli 600 teosta, joista nyt on nähtävillä 106 teosta.

Vaasassa nyt nähtävä kokoelma piirtää muotokuvaa keräilijä Lars Swanljungista. Sitä katselemalla havaitsee, että kerääjä hankki aluksi tunnettujen taiteilijoiden, kuten Paul Osipowin ja Silja Rantasen teoksia. Varsin pian hän ryhtyi kuitenkin haeskelemaan kokoelmaansa nuorten, vielä tuntemattomien taiteilijoiden teoksia.

Lars Swanljung esittelee mielellään Ernst Billgrenin pronssiteosta Kaivattu kettu, jota on rinnan päällä riippuvine risteineen on valettu vain kolme kappaletta.

– Olen sanonut, että se on minun alter egoni. Joskus olen lisännyt, että olen kaivattu ketku, galleristien ostaajaa odotteleva kerääjä naureskelee.

Pohjoismaiset ja eritoten islantilaisminimalistit ovat hyvin edustettuina Lars Swanljungin kokoelmassa.

– Minua viehättää heidän töissään äärimmäisyyteen viety yksinkertaisuus, joka jaksaa kuitenkin vielä puhutella. Ostaessani muutama vuosi sitten Georg Gudnin maiseman Forsblomilta, suorastaan liikutuin teoksen kauneudesta.

Onneksi ymmärsin ryhtyä keräämään pohjoismaista taidetta mahdollisimman varhain, sillä nyt moni näistä on jo niin maailmankuulu, että heihän teostensa hinnat ovat karanneet minunkin, pelkän palkkatyöläisen, ulottumattomiin. Esimerkiksi norjalaisen Anne Kristine Dolvenin videoita en pystyisi enää hankkimaan.

Onneksi minulla on hänen maalauksiaan. Ylpein olen kuitenkin islantilaisesta kokoelmastani sekä 1990-luvun kotimaisista taiteilijoista.

Tuolloin Swanljungin keräysvimma ulottui nuoriin, vielä varsin tuntemattomiin nimiin, kuten Nina Roos, Marianna Uutinen, Jussi Niva, Kari Cavén, Antti Tanttu, Jan Kaila ja Jyrki Parantainen.

– He kaikki ovat nykyisin professoreita tai ainakin ovat sellaisina toimineet, tarkkavainuinen kerääjä kehaisee.

Vähitellen Swanljung alkoi hankkia myös aivan nuorten taiteilijoiden teoksia eikä kaihtanut uusiakaan taidemuotoja, kuten valokuvaa ja videota.

Elina Brotheruksen, Aino Kanniston, Jan Kailan, Jouko Lehtolan ja Marko Vuokolan valokuvat samoin kuin Lisa Strömbeckin ja Santeri Tuorin videot kuuluvat hänen kokoelmiinsa.

Keskipohjalaisväriä Swanljungin kokoelmassa edustaa Pekkka Jylhän steariiniteos Heille.

Silta Swanljungin hankkimassa Ernst Billgrenin Sven Dufva -maalauksessa houkuttelee viemään ajatukset hammaslääkärin työhön. Aihesidonnaisuudet työhön kerääjä kuitenkin kiistää.

– Ainoa yhteys työhöni on ehkä systemaattisuus ja kyky päättää nopeasti. Niin teen myös taiteen hankkimisessa. Se on kerrasta poikki.

Päätös sijoittaa kokoelma Vaasaan ja sinne valmistuvaan Kuntsin modernin taiteen museoon on pitkälti museonjohtaja Anne-Maj Salinin ansiota.

– Tikanojan taidekodissa käydessäni katselin hänen toimintaansa ja päättelin, että hän oli varsin aikaansaapa ihminen. Ilman Salinia Kuntsin modernin taiteen museota Vaasassa tuskin olisi.

”Tuskin olisin jaksanut odottaa 30 vuotta niin kuin Simo Kuntsi, mutta minulle museon avaamisessa aiheutuneet viivästykset ovat sopineet. Nyt kun aktiivinen työurani alkaa pikkuhiljaa olla ehtoopuolella, voin asettaa kokemukseni ja tietoni uuden museon käyttöön, Swanljung sanoo.

Anne-Maj Salinin mukaan Kuntsin modernin taiteen museoon tallennettu Swanljungin kokoelma täydentää Kuntsin modernin taiteen kokoelmaa jatkamalla sitä tähän päivään ja sillä tavoin vahvistaa Vaasan merkitystä nykytaidekaupunkina entisestään maanlaajuisesti ja nyt myös jopa