Mikko A. HimankaOn yllättävää huomata, kuinka vähän levy-yhtiöt hyödyntävät pääsiäisen markkinanostetta. Requiemien, Messiaksien ja messujen julkaisuajankohtaa ei ole muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta täsmätty alkukevääseen. Sinnikäs arvioitsija löysi kuitenkin kolme uudehkoa levytystä, joissa kaikissa huokuu hiljaisen viikon henki.
Stabat Mater; Pergolesi & Scarlatti. Susanne Rydén ja Mikael Bellini, Tukholman barokkiorkesteri. Proprius SACD 2040
Stabat Mater, tuo keskiaikainen Marian murhetta kuvaava liturginen teksti on innoittanut säveltäjiä halki vuosisatojen. Tukholman barokkiorkesterin taannoiselle äänitteelle on kerätty tästä kaksi tunnettua esimerkkiä. Pergolesin kohtaloksi tuli tulla muistetuksi lähinnä Stabat Materista, jonka hän kirjoitti vapisevin käsin ennen kuolemaansa 26-vuotiaana. Tämä lajityyppinsä tunnetuin teos tuoksauttaa surunsa ulos niin viehkeästi, että sen kulisseissa jo Mozart vilkuilee vuoroaan. Alessandro Scarlattin Stabat Mater on edellistä vanhempi, älykkäämpi ja aristokraattisempi. Se on täynnä yllättäviä käänteitä ja teatraalisia otteita. Tietyllä tavalla miellyin siihen jopa enemmän.
Susanne Rydénin ääni istuu näihin kappaleisiin upeasti. Kristallinkirkas sointi ja kevyt kuviointi ovat juuri sitä, mitä tälle levylle tarvitaan. Mikael Bellinin ääni sulautuu yhteissointiin kauniisti, mutta solistisia jaksoja vaivaa ajoittainen raskaus ja paksuhko vibrato. Tukholman barokkiorkesteri on liikkeellä vain pienellä concertino-ryhmällä, mikä on vireen kannalta haastava ratkaisu. Soitto on hyvässä balanssissa, vaikka levyn miksaus onkin varsin omintakeinen. Stereoversiossa on hyvin vahva kanavaerottelu soittajien kesken, eikä Super Audio –miksaus käytä juurikaan keskikaiutinta täyttämään tätä aukkoa. Muuten levy kyllä soi kauniisti ja tuo aidosti esiin kappaleiden suruntäyteisen mielenmaiseman.
Vivaldi: Nisi Dominus, Stabat Mater. Marie-Nicole Lemieux, Philippe Jaroussky, Ensemble Matheus joht. Jean-Christophe Spinosi. Naïve CD OP30453
Ranskalaisen Matheus-yhtyeen uudella julkaisulla kuullaan puolestaan Vivaldin Stabat Mater. Täytyy sanoa, että ihastuin teokseen ensi kuulemalta. Venetsialainen hienovireinen ilmaisu toimii, ja osansa on kyllä Marie-Nicol Lemieux:n uskomattoman muhevalla kontra-altolla. Esittäjistö uskaltautuu sukeltamaan äärimmäisen hiljaisiin nyansseihin, joihin Vivaldi tekstuurillaan houkuttelee. Riskinotto kannattaa, sillä lopputulos on herkällä otteellaan puhutteleva ja sanomaa alleviivaava.
Levyn toisena solistina on neokastraattien tähtikaartiin rakettina noussut Philippe Jaroussky. Hän laulaa Vivaldin Nisi Dominuksen ja Crucifixuksen niin ällistyttävällä kauneudella ja teknisellä taidolla, että paatuneinkaan kontratenorin vieroksuja ei voisi kaivata tähän alttoa. Jaroussky ei pyrikään matkimaan alttoa, vaan hänen sointinsa on mehukkaan miehekäs ja voimallinen, eikä falsetin pihinästä ole tietoakaan. Stereoäänitys on tehty mehukkaasti suuressa tilassa, mikä ei ole vähääkään pois selkeydestä ja erottelevuudesta.
J.S.Bach: Messu H-molli. Carolyn Sampson, Rachel Nicholls, Robin Blaze, Peter Kooij, Bach Collegium Japan joht. Masaaki Suzuki. BIS SACD 1701/2
Syksyllä Bach Collegium Japan julkaisi H-mollimessun eräänä viimeisistä suurtöistään pitkässä kantaattiprojektissaan. Tämä Bachin vanhuudenpäivien musiikillinen testamentti saa japanilaisilta odotetun käsittelyn. Ehdoton päätavoite on musiikin sanoma ja sen ilmaiseminen, valittuna strategiana hengittävä keveys ja kamarimusiikillinen notkeus. Joka on tämän yhtyeen livenä saanut kokea, aistii nämä painotukset levyltäkin kuultuna aivan eri lailla. Tempojen yleislinja on varsin maltillinen, joka sekin tukee tiettyä harrasta ilmanalaa.
Solistikaartikin on aiemmilla levyillä laadukkaaksi koeteltu. Carolyn Sampsonin helmeilevä sopraano, Robin Blazen nöyrän kaunis kontratenori ja Peter Kooij tutun lämpöisenä isähahmona tekevät hyvää työtä. Uutena kasvona mukana on Rachel Nicholls, joka hieman mezzoon vivahtavana sopii hyvin kakkossopraanon pestiin. Levyn SACD-äänityskin noudattaa ilmavassa loistossaan totuttua linjaa. Masaaki Suzuki toivoo hartaasti levyn lehtisessä, että äänite voisi tuoda Bachin rakastajille elämän antavaa mannaa. Uskoisin maestron toiveen toteutuvan.